Sivut

torstai 15. toukokuuta 2014

La Paz

Lensimme La Paziin Amazonas -nimisen lentoyhtiön koneella. Etukäteen hieman jännitti, että minkälainen potkurirahtikone meitä kentällä odottaisi. Kone oli kuitenkin ihan ok ja suihkumoottoreilla varustettu. Uyunin lentokenttä puolestaan oli hyvinkin autenttinen - pieni terminaali, jonka odotustilassa tarvittiin villapaitaa ja takkia, koska lämmitys ei ollut kovin kaksinen. Lento sujui siis ilman kommelluksia ja pienehkön koneen kyyti oli yllättävän tasaista.

Laskeuduimme La Pazin vieressä sijaitsevan El Alto -nimisen kaupungin lentokentälle. El Alton lentokenttä on korkeimmalla sijaitseva kansainvälinen lentokenttä koko maailmassa ja La Pazin kaupunkikin sijaitsee noin 3,5 kilometrin korkeudessa. Otimme taksin lentokentältä ja lyhyen matkan jälkeen La Paz avautui silmiemme eteen; lumihuippujen ympäröimänä suunnaton määrä rakennuksia, jotka kohosivat korkealle vuorten rinteille. Tämä oli ehdottomasti yksi huikeimmista kaupunkinäkymistä minkä olemme nähneet! Mukava taksikuskimme pysähtyi pyynnöstämme kun halusimme ottaa kuvan alempana aukeavasta kaupungista. 

Majoituimme mukavasti keskustan alueelle. Jo ensituntumalla kaupunki vaikutti erittäin miellyttävältä ja erilaiselta paikalta. Pienet kadut ja kujat vanhojen talojen väleissä kuhisivat elämää; ruokaa ja kaikenlaista tavaraa myytiin joka kulmalla ja hattupäiset naiset, cholitat, kulkivat kantamustensa kanssa. Olimme majoituspaikassamme aikaisin aamusta ja huonetta odotellessamme lähdimme etsimään aamiaista kaupungilta. Löysimme erään matkablogin suositteleman paikan, josta saimme melkoisen hyvän aamiaisen hintaan 3,5 euroa / hlö. Buffetaamiainen sisälsi kahvia, leipää, kananmunia, tuoreita hedelmiä, tuorepuristettua mehua, pannukakkuja... Lisäksi palvelu oli todella ystävällistä. Olimme myytyjä - ja vatsat aika täynnä. ;) 

Aikamme La Pazissa kului kaduilla kuljeskellessa ja uskomattoman ystävällisten ihmisten kanssa asioidessa. Korkeasta ilmanalasta johtuva päänsärkykin alkoi vähitellen hellittämään. Jyrkät ylämäet kylläkin ottivat koville ja pistivät puuskuttamaan. Osallistuimme myös ilmaiselle kävelykierrokselle Red Cap Walking Toursin järjestämänä. Kierroksen oppaat olivat aivan mainioita - puuduttavien faktojen sijaan he kertoivat asioista hauskalla tavalla ja vielä mielenkiintoisilla yksityiskohdilla maustettuna. Kierros kesti noin parisen tuntia ja osallistujia kävelykierroksella oli useita kymmeniä. Oppaat maustoivat kerrontaansa paikoin itseironisellakin huumorilla ja kertoivat paljon tietoa La Pazista ja bolivialaisesta kulttuurista. Kierroksella kävimme muun muassa paikallisilla katumarkkinoilla aistimassa tunnelmaa. San Franciscon -nimisen kirkon vieressä oleva suuri 60-luvun tyylinen betonirakennus kätki sisälleen markkinat, josta sai edullista ruokaa ja luonnollisesti hyvää palvelua. Mehu tuoreista hedelmistä tehtynä ei montaakymmentä senttiä maksanut ja herkullinen avokado-sandwich irtosi noin eurolla. Kierros päättyi Hotel Presidenteen, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Hyvistä näkymistä huolimatta tämän viiden tähden hotellin aulassa olleet kulahtaneet nahkasohvat eivät olisi ihan joka maassa läpäisseet laaduntarkastusta... 

Olisimme viihtyneet La Pazissa pidempäänkin. Saimmekin mahdutettua yhden lisäpäivän La Pazille, mutta sen enempää kalenteri ei antanut periksi. Seuraavaksi olisi vuorossa kauan odotettu Machu Picchu eli suuntaamme kohti Perua! 

-M&J













Cholitat tunnistaa hatuista ja perinneasuista. Selkähuiviin käärittyinä tavarat kulkevat kätevästi mukana.







Mehubaarin asiakas (vasemmalla) halusi välttämättä tulla kuvaan :)


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti