perjantai 23. toukokuuta 2014

Ruokaa ja relailua Meksikossa

Mexico Cityyn saapuessamme meitä molempia vaivasi vatsapöpöt ja hieman reissuväsymyksen makuakin oli ilmoilla. Ei oltu siis ihan parhaissa ruumiin ja mielen voimissa kun olisi pitänyt lähteä Meksikoa kiertelemään. Alun perinkään ei ollut tarkoitus maata kovin kattavasti kierrellä ajan puutteen takia, mutta aiemmin suunnittelemamme kohteet jäivät nyt näkemättä ja suunniteltu bussisiirtymä Quintana Roon maakuntaan vaihtui taas kerran vaivattomampaan lentoon. Teotihuacan, Chichen Itza ja muut historialliset kohteet jäivät siis toiseen kertaan. Turistimassojen sekaan lähteminen rupesi tuntumaan pakkopullalta, joten otimme rennosti Mexico Cityssä ja sitten lähdimme pitkästä aikaa rantakohteeseen. Edellinen kerta, kun olimme olleet rannalla taisi olla Australiassa tammikuussa. Oli siis jo korkea aika mennä vähän löhöilemään rannalle. Mutta sitä ennen viettäisimme muutaman päivän yhdessä maailman suurimmista kaupungeista.

Mexico Cityssä saimme ensimmäistä kertaa syödäksemme aitoa, mahtavaa meksikolaisruokaa. Yritimme etsiä mahdollisimman autenttisia ruokapaikkoja ja niitä löytyikin, esimerkiksi suurelta La Merced -markkina-alueelta, joka oli näkemisen arvoinen paikka lukemattomine myyntikojuineen. Tuoreita hedelmiä, vihanneksia ynnä kaikkea muuta mahdollista oli myynnissä älyttömiä määriä ja pelkästään yrtti- ja maustekojujen ohi kävellessä vesi herahti kielelle. Markkinoiden lisäksi lähes joka kulmalla sijaitsevista katukeittiöistä löysimme maukkaita "tortas" -leipiä, joissa täytteinä oli juustoa, avokadoa, salaattia ja tulista kastiketta. Ei välttämättä kovin kevyttä ruokaa, mutta niin hyvää! Reilusti quacamolea ja tortilla jos toinenkin meni parempiin suihin.

Syömisen ohessa päivämme kului kaupungilla kävellen niin kuin meillä on suurkaupungeissa yleensä tapana. Mielessä aina välillä käy museoissa ym. kohteissa käynti mutta tällä(kin) kertaa jätimme ne väliin. Yksi hauska juttu tapahtui eräänä päivänä kun olimme kävelemässä hostellillemme. Matkan varrella jäimme katsomaan etäältä klovnien esiintymistä kadulla. Olimme tehneet niin parina aiempanakin päivänä - klovien esitys tuntui hauskuuttavan meksikolaisia ja klovnien ympärille oli kerääntynyt aina kymmenittäin ihmisiä. Tällä kertaa kuitenkin klovni bongasi meidät sivummalta ja kysyi mistä olemme. Vastasimme, ja yhtäkkiä olimme joutuneet yleisön ympäröimäksi mukaan esitykseen. Esitykseen otettiin mukaan lisäksi paikallisia ihmisiä yleisön joukosta ja pian jouduimmekin tanssimaan ym. kaiken yleisön edessä. Yleisö ja mekin nauroimme vedet silmissä eli hauskaa oli vaikkakin tilanne oli ehkä hieman epämiellyttävä molemmille. Huh huh, kaikkeen sitä joutuu mukaan. :) 

Hostellimme Mexico Cityssä oli mukava ja viihtyisä. Hintaan sisältyi jopa aamupala, jonka saimme nauttia aamuauringossa neljännen kerroksen kattoterassilla. Yksi asia mikä kiinnitti kaupungissa huomiomme, positiivisella tavalla, oli ihmisten poikkeuksellinen ystävällisyys ja auttamisen halu. Useampaankin kertaan meille tarjottiin tulkkausapua ravintolassa. Viereisessä pöydässä istunut englantia osaava henkilö saattoi kysyä tarvitsemmeko apua ruokalistan kanssa huomattuaan että emme osaa puhua espanjaa. Kadulla tultiin myös kysymään olemmeko eksyksissä jos näytimme pyörivän kadulla epämääräisesti rinkat selässä. Mukava kohtaaminen sattui myös La Mercedin mercado -alueella. Menimme jo toistamiseen syömään samaan katuruokalaan, josta olimme aiemmin saaneet maukkaat corditasit. Istuttuamme muovituoleihin, mies istui pöytäämme ja alkoi juttelemaan meille englanniksi. Ilmeni, että hän on Luciano, paikan omistaja ja halusi vain tulla jututtamaan meitä. Erotuimme joukosta muiden ruokailijoiden ollessa paikallisia. Hän oli asunut USA:ssa muutaman vuoden ja siksi osasi jonkin verran englantia. Varmasti ilman kielimuuria olisimme saaneet enemmänkin kontaktia paikallisiin. No, seuraavalla kerralla sitten kun osaamme sujuvasti espanjaa. ;) 

Kaupunkielämän jälkeen lensimme Cancuniin, josta menimme bussilla parin tunnin matkan Tulumiin. Yritimme etsiytyä hieman kauemmaksi suuremmista turistimassoista ja löysimmekin melko rauhallisen rantakohteen juuri Tulumista. Mexico Cityssä kului jonkin verran aikaa etsiessämme sopivaa rantakohdetta ja viimein löysimme cabana-tyylisen majoituspaikan Tulumista, hotellisivustojen tarjonnan sijaan. Hinta oli kyllä melko suolainen bambumökistä jaetulla kylpyhuoneella (n. 30 €/yö), mutta valitsimme cabanan koska se oli kuitenkin edullisempi kuin hotellimajoitus rannalla. Kahdeksana päivänä ei juurikaan tapahtunut mitään erikoista ja päivät toistivat itseään, joten Tulumista enemmän kuvapainotteinen informaatiopläjäys. 

-Maria 

Ihmisvilinää Mexico Cityssä



Viihtyisä kattoterassimme



Mexico Cityssä jotkut rakennukset ovat vähän vinksin vonksin, 
johtuen maan vajoamisesta.


Markkinoilla

Tortas -ostoksilla


Fajitas

 Maukkaita lisukkeita

Herkullinen cordita! Muy rica cordita!

Quacamolea riittävästi :)

Lentokentälle mars

Kaunista rantaa Tulumissa


Tulumin mayarauniot (vuodelta 1200-1400) käytiin tsekkaamassa. 
Ne sijaitsivat majapaikkamme vieressä.



Riippumaton asiantuntija



Joku oli saanut vähän isomman fisun