Viimeiset päivät Argentiinassa

Vietimme vielä muutaman päivän Argentiinassa, ennen kuin ylittäisimme Bolivian rajan. Vaihteeksi taas nousimme bussin kyytiin, tällä kertaa oli 24 tunnin "urakka" edessä. Määränpää oli Saltan kaupunki, josta olisi kätevää siirtyä seuraavaksi Argentiinan ja Bolivian rajalle. Bussimatka meni tälläkin kertaa suht mukavasti, lukuunottamatta yhtä välikohtausta. Busseihin tehdään usein tarkastuksia poliisin toimesta. Välillä kysytään matkalippuja ja henkkareita, mutta tällä kertaa tarkastettiin matkatavaroita. Emme kylläkään ymmärtäneet aluksi mistä oli kysymys, koska poliisi esitti asian tietenkin espanjaksi. Ilmeisesti kaikkien, joilla oli isompi laukku bussin säilytystilassa, olisi pitänyt mennä ulos bussista poliisien mukaan. No kun emme ymmärtäneet mitään, niin jäimme vain paikallemme. Pian poliisi tuli uudestaan bussiin ja pyysi Juhan ulos. Vähän mietimme siinä kohtaa, että mitä nyt tapahtuu, koska vieläkään emme tienneet, että he tarkistivat vain matkatavaroita. Poliisi näytti Marian rinkkaa ja kysyi onko se meidän ja pyysi avaamaan sen. Siellä sitten pilkkopimeässä tienpientareella Juha avasi Marian täyteenahdettua rinkkaa... Poliisi tutki laukkua ja Juha pääsi takaisin bussiin. Tapauksen jälkeen kuitenkin mietimme, että olisiko myös Juhan rinkka pitänyt avata ja tarkastaa ja ei kai se ole vaan jäänyt johonkin tien varteen tarkastuksen yhteydessä. No, kävimme seuraavan pysähdyksen yhteydessä vilkaisemassa, että laukut olivat hyvässä tallessa ja sen jälkeen jatkoimme yöunia. 

Saltaan päästyämme lähdimme etsimään hostelliamme, joka sijaitsi 300 metrin päässä bussiasemalta. Emme olleet ottaneet tällä kertaa muistiin kunnon ohjeistusta hostellille, joten aikamme siellä talsittiin edestakaisin ennen kuin hostelli löytyi. Kolmensadan metrin matka ei ole pitkä, mutta jos ei ole hajuakaan suunnasta niin saa siihenkin aikaa tuhrautumaan kun etsiskelee väärästä paikasta. :) Onneksi hostellimme oli tosi viihtyisä ja siellä oli mukava virkistäytyä pitkän bussimatkan jälkeen. Saimme saapuessamme jopa aamiaisen, vaikka se ei olisi meille vielä sinä päivänä kuulunut. Nyt olikin paikallaan parin päivän voimienkeräys seuraavia koitoksia varten. Olimme myös viettäneet viimeisestä kolmesta vuorokaudesta kaksi bussissa, joten pieni palautuminen oli tarpeen. 

Kovin paljon ohjelmaa emme järjestäneet Saltan päiville. Teimme vain kävelylenkkejä kaupungilla sekä kapusimme San Bernardon kukkulalle. Suurin osa kuvistakin on tuolta kukkulareissulta ja kaupungilta napsittiin vain kännykällä muutama kuva. Vähän taukoa siis perus-turisteiluun tälläkin saralla. ;) Järkkärikameran miinuspuoli on kyllä sen iso koko, joten ihan aina sitä ei jaksa kantaa mukana. Saltan keskusta oli kyllä kaunis vanhoine rakennuksineen. Aika isokin kaupunki se on, noin puolella miljoonalla asukkaallaan. 

Saltan jälkeen matkasimme La Quiaca -nimiseen kylään, joka sijaitsee aivan Bolivian rajan tuntumassa, itse asiassa ihan kävelyetäisyydellä. Tällä kertaa bussimatka kesti "vain" 8 tuntia. La Quiaca sijaitsee Andeilla noin 3,5 kilometrin korkeudessa - tästä faktasta emme olleet ihan tietoisia. Vuoristoilmasto tuli meille siis hieman yllätyksenä ja ihmettelimmekin kuntomme äkkiromahtamista, puuskuttaessamme puolen kilometrin kävelymatkan hostellille. Tämä puuskutus johtuikin vain ohuesta vuoristoilmasta. Muita havaittuja vuoristoilman vaikutuksia olivat huimaus ja päänsärky. Dödöpurkitkin saivat kokea vuoristoilman hapen puutteeen vuoksi oudon efektin, nimittäin roll on -pallot poksahtivat yläilmoihin. Näistä sivuvaikutuksista huolimatta tykästyimme heti Andien tunnelmaan, joka oli aistittavissa heti bussiasemalle saavuttaessa. Vuoristojen viileän kirpsakassa ilmastossa viettäisimmekin jonkin aikaa ja aamulla olisikin edessä Bolivian rajanylitys sekä mielenkiintoista bussikyytiä. 

-J&M

Nämä portaat veivät kukkulalle

 

Tällä laitteella tulimme alas

'

"Asemalta kaikuivat kuulutukset..." Mutta emme ymmärtäneet niitä.

La Quiacan bussiasemalla 

Värikäs hostellimme

Iguazu Falls

Yhdeksän päivän paikallaanolon jälkeen tuli taas aika hypätä bussiin ja hyvästellä Suomen vieraat. No, kesäkuussa taas näemme Suomen kamaralla! :) Matkakohteemme oli seuraavaksi Puerto Iguazu Argentiinan pohjoisosassa. Parinkymmenen tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme perille ja tällä kertaa meillä ei ollutkaan, meille epätyypilliseen tapaan, hostellia varattuna. Pääsääntöisesti pyrimme varaamaan majoituksen etukäteen vaikka vasta samana päivänä jostain kahvilasta käsin. Hyötynä siinä on se, että näemme paikasta valokuvat sekä muiden majoittujien arvostelut. Hostellilta toiselle kierreltäessä myös saa välillä vastaukseksi "ei oota", jonka netin kautta varatessa pystyy välttämään. Rankan matkapäivän jälkeen majoituksen etsiminen väsyneenä ei myöskään ole aina se mukavin homma. Nyt kuitenkin lähdimme kävellen kiertelemään hostelleita, seuranamme eteläafrikkalainen Dale, joka oli saapunut samalla bussilla kuin me. Parin hostellin jälkeen löysimme vapaan huoneen, joka ei ollut ihan siisteimmästä päästä, mutta kelpuutimme sen yhdeksi yöksi. Tarkoitus oli ottaa pikkupäikkärit heti saavuttuamme, mutta Dalen innoittamana lähdimme heti samana päivänä tsekkaamaan hänen kanssaan Iguazun vesiputouksia. Pari tuntia bussin saapumisesta olimme jo ostamassa lippuja putouksille. 

Vesiputousalue on valtavan kokoinen ja siellä voi liikkua paikasta toiseen junalla. Putoukset ovat sekä Argentiinan että Brasilian puolella ja me tutustuimme niihin Argentiinan puolelta. Kävimme ensin kävelemässä putousten päälle tehdyllä kävelypolulla, jonka jälkeen siirryimme alemmalle tasanteelle. Alempana pääsi tosi lähelle putouksia, jopa kastautumaan niiden alle, mutta meitä ei huvittanut kulkea märissä vaatteissa loppuaikaa. :) Näiden jälkeen olimme ihan puhki ja olimmekin lähdössä jo hostellille, mutta junaan jonottaessamme päätimmekin mennä katsomaan putouksia vielä yhteen paikkaan. Tämä oli kyllä vaivan arvoista. Tässä viimeisessä kohteessa oli leveä joki, jonka vesi kerääntyi yhteen valtavaan vesiputoukseen ja pauhu oli korviahuumaava. Putouksia ympäröivä viidakko oli myös mielenkiintoinen ja bongasimmekin sieltä kaikennäköisiä otuksia. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla kuvakollaasia. :) 

Emme viipyneet Puerto Iguazussa kuin yhden yön eli kävimme vain katsomassa putouksia ja heti seuraavana aamuna hyppäsimme taas vaihteeksi bussin kyytiin. Nopeaa etenemistä olisi luvassa myös jatkossa - teimme kalenterin kanssa pienet laskelmat ja totesimme että kiire tulee! Ennalta buukattu lento Limasta Mexicoon lähtisi reilun kahden viikon kuluttua ja sitä ennen olisi tarkoitus tsekata Boliviaa ja Machu Picchua ym. Lisäksi olisi tarkoitus matkustaa maita pitkin, joka on Perun ja Bolivian vuoristoteillä aika hidasta. No, jouduimme skippaamaan visiitin Paraguayyn tämän kiireen takia ja myöskään mikään viikon oleskelu yhdessä kohteessa ei tulisi vähään aikaan kysymykseen. Näistä tunnelmista lisää myöhemmin!

-Maria

 

Pakollinen turistiposeeraus :)

Perhonen päätti parkkeerata Juhan olkapäälle

Ei tiedetä mitä nuo otukset ovat, mutta niitä oli alueella paljon

Oli siellä muutama muukin...

Buenos Aires

Yö bussissa meni yllättävän mukavasti. Saimme nukuttua melkein 10 tuntia, aina välillä heräillen. Bussi saapui Buenos Airesin Retiro -asemalle aamuyhdeksältä, jolloin suunnistimme metrolla Palermon kaupunginosaan ja siellä odotetut Suomi-vieraamme jo olivatkin! Yhdeksään päivään kaupungissa mahtui maltillisesti nähtävyyksiä, kulttuuria, hyvää ruokaa ja juomaa sekä shoppailua. Vuokrasimme hotellihuoneiden sijaan asunnon, jonne kaikki mahduimme sopivasti majoittumaan. Asunnosta löytyi keittiökin, jossa valmistimme itse aamupalat ja muutaman kerran myös lounaan. Asunto sijaitsi siis Palermo Sohon kaupunginosassa, jonka ympäristössä vietimme paljon aikaa. Palermo on todella suuri alue, josta löytyy paljon tekemistä; shoppailua, puistoja, eläintarha, ravintoloita ja baareja ym. Asunnoltamme keskustaan oli viitisen kilometriä ja matkat kuljimme joko vanhalla mutta toimivalla metrolla tai sitten taksilla. Buenos Airesin taksien rahaväärennöksistä sekä muista huijauksista usein varoitellaan, mutta me saimme ainakin ihan hyvää palvelua. Tai no, ihan ensimmäinen taksi, jonka kadulta huidoimme, sattui olemaan joku "loco" eli hullu. Yritimme kysyä hintaa Recoletan alueelle, jonne olimme menossa teatteriin, jo melkein myöhässä... Kuski oli epäsiistin näköinen, isomahainen äijä joka ei suostunut kertomaan hintaa sitä kysyessämme ja kun emme menneetkään kyytiin, hän alkoi huutamaan meille espanjaksi jotain. Emme ymmärtäneet, mutta ainakin siellä taisi sana loco olla, eli hänen mielestään olimme hulluja kun emme menneet kyytiin. :) No, onneksi saimme toisen taksin, jonka kuski oli mukava ja vei meidät turvallisesti ja ajoissa perille. Yritimme suosia Radio-Takseja, jotka pitäisi olla luotettavimpia, mutta välillä otimme muitakin ja ne olivat ihan ok.

Kävimme katsomassa modernia teatteria, Fuerza Brutaa, jota oli kehuttu Tripadvisorissa. Esitystä on vaikea kuvailla, koska ainakin meille se oli ihan uudentyyppinen teatterielämys. Esityksessä ei ollut vain yhtä lavaa, vaan monta erilaista ja ne sijaitsivat välillä keskellä yleisöä ja välillä yleisön yläpuolella tai seinillä. Esityksessä ei puhuttu mitään, joten juoni jäi katsojan itse pääteltäväksi. Esimerkkinä yksi kohtaus: katosta roikkuu monen neliömetrin kokoinen läpinäkyvä muovinen uima-allas, jossa neljä naista hyppivät matalaan veteen mahalleen ja uima-allas lasketaan lähes katsojien päiden päälle. Lavasteisiin oli siis panostettu ja ne olivat suuri osa esitystä. Erikoista Fuerza Brutassa oli, että katsojat seisoivat koko esityksen ajan. Hintakaan ei ollut ollenkaan paha, noin 15 euroa per henkilö. Teatteri tekee muuten vierailuja muihinkin kaupunkeihin, tämän vuoden puolella he ovat olleet esiintymässä ainakin Irlannissa. Suosittelemme!

Recoletan hautausmaalla tietenkin kävimme kävelemässä ja etsimässä Eva Peronin kuuluisan sukuhaudan. Hautausmaa oli upea, mutta aika nopeasti se oli nähty. Nähtävyysosastolta kävimme myös La Bocan alueella katsomassa värikkäitä taloja sekä ihailemassa tangotanssijoita katukuppilassa. San Telmon sunnuntaimarkkinat satoine kojuineen tuli myös katsastettua. La Bocassa sattui jännittävä tilanne kun olimme lähdössä terassilta pois. Seisoimme hiljaisella kadulla miettimässä mihin seuraavaksi menisimme. Yhtäkkiä kuului lähestyvä moottoripyörien ääni ja huomasimme meitä lähestyvän moottoripyörän, jolla oli vauhtia toistasataa kilometriä tunnissa. Siirryimme nopeasti sivuun, hieman hölmistyneinä ja seurasimme kun kaksi poliisimoottoripyörää ajoi takaa tätä kaahailevaa tyyppiä. Onneksi ei mitään sattunut ja ehdimme sivuun. Hetkeä aiemmin kadulla oli ollut kymmeniä turisteja, joten onni oli myös ettei kadulla ollut sillä hetkellä paljoa ihmisiä. Huh! 

Mainitsemisen arvoista Buenos Airesissa on tietysti ruoka. Söimmekin ihan kiitettävästi, niin että saattoi pari ekstrakiloakin tulla... Pihvi on "se juttu" Argentiinassa ja sitä Suomen vieraamme söivätkin ja olivat aivan myytyjä. :) Itse emme kasvis/kalansyöjinä lihaa testanneet, mutta onneksi muutkin ruuat olivat maukkaita. Ruokailuajat ovat jännät täällä päin maailmaa. Illallista syödään noin kello 22-01 aikavälillä ja useimmat ravintolat ammottavatkin tyhjyyttään ennen kymmentä illalla. Meillä tuotti välillä vaikeuksia mennä syömään tähän aikaan, välillä olimmekin liian ajoissa liikenteessä ja välillä taas liian myöhään. Tyhjät ravintolat eivät ole houkuttelevia, joten alkuillasta voikin olla vaikeaa löytää mukavaa ruokaravintolaa. Ravintoloista, joissa kävimme, voisimme suositella ainakin edullisia Las Cholas -nimistä parillaravintolaa sekä Spring -kasvisbuffetia. Saimme huomata, että Argentiinassa syödään paljon juustoa. Empanadakset (pienet snacksit, joissa taikinan sisällä lihaa, juustoa tms.) sisälsivät paljon sulanutta juustoa ja pizzan päälle juustoa oli laitettu runsain käsin, noin 1 cm verran. Joskus jopa vähän liikaa. :) Viini ja olut ovat todella edullisia sekä kaupassa että yleensä ravintoloissakin. Lisäksi halvimmatkin argentiinalaisviinit ovat ihan hyviä. Nälkä ja jano ei siis päässyt meitä yllättämään. Vaikka hieman juhlimisen puolelle välillä menikin, yökerhoon silti emme lähteneet. Yökerhoihin nimittäin mennään vasta BA:ssa kolmen neljän aikaan aamuyöstä ja me taas nukuimme silloin. Vanhat ei enää jaksa. ;) 

Porukalla totesimme, että Buenos Aires on SUURI kaupunki ja mukava sellainen. Jo yksin Palermon alue on niin suuri, että siellä yksinään voisi viettää päiviä tai viikkoja ja aina löytyisi uutta nähtävää. 

Kiitokset vielä vieraillemme hauskasta matkaseurasta! 

-M&J 

Recoletan hautausmaalla

San Telmon markkinoilta löytyi vaikka mitä

Värikkäitä taloja La Bocassa

Caminiton kulmalla

Komiaa joraamista 

No comments.. ;)

Katukeittiöstä sai hyvää sapuskaa

Choripan

Kahvihetki 1850-luvulla perustetussa Cafe Tortonissa

Empanadakset, juuri niin rasvaisia miltä näyttääkin :) 

Bussilla Andien yli

Ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen bussimatka Etelä-Amerikassa oli edessä. Olimme ostaneet netistä liput aamulla kello kahdeksan lähtevään bussiin El Rapido -nimiseltä yhtiöltä. Saavuimme bussiasemalle ja kävimme kysymässä laiturin numeroa yhtiön tiskiltä ja saimme kuulla että meidät oli siirretty Andesmar -yhtiön bussiin, joka lähtisi kello 9:30. Syykin meille varmaan kerrottiin, mutta ei ymmärretty mitä nainen puhui. :D Käytiin ostamassa kahvit ja katseltiin aseman vilinää odotellen puolitoista tuntia bussin lähtöä.

Santiagosta Mendozaan, Argentiinan puolelle ei ole kovin pitkä matka mutta Andien vuoriston sekä rajanylitysmuodollisuuksien takia matkanteko on hidasta. Täkäläiset bussit ovat onneksi todella mukavia ja leveän penkin saa lähes makuuasentoon. Palvelukin yleensä sisältyy hintaan, joten snackseja sekä juotavaa tupsahtaa eteen tasaisin väliajoin. Tämä bussimatka kannattaa tehdä ehdottomasti päiväsaikaan, jotta näkee upeat vuoristomaisemat (eikä nukkua puolta matkaa niin kuin Maria teki). Matka meni mukavasti kiemurtelevia teitä pitkin ja myös rajalla kaikki sujui ilman ongelmia. 

Mendozasta olimme varanneet majoituksen kolmeksi yöksi. Parhaimmat hostellit olivat varattuina - viikonloput ovat ilmeisesti suosittua aikaa matkustaa tälle viinialueelle. Siispä jouduimme tyytymään vähän kämäsempään vaihtoehtoon. Santiagon studiokämpistä pudotus oli aikamoinen ja hintataso oli kuitenkin sama. Huoneemme oli ilmeisesti rakennettu vanhaan autotalliin ja kokolattiamatto näytti jokseenkin saaneen kosteutta. :S Lakanat eivät näyttäneet ihan täysin puhtailta, tyynyistä nyt puhumattakaan. Lisäksi jetlag tuntui vaivaavan hieman edelleenkin, joten univaikeuksista kärsittiin tässä homehostellissakin. Suunnitelmissa oli käydä viininmaisteluissa, mutta jetlagin takia ne sai jäädä. Harmi sinänsä, Argentiina kun on yksi maailman suurimpia viinintuottajamaita ja Mendozasta tulee suurin osa tämän maan viineistä. Pari päivää Mendozassa riitti meille eikä oikein innostuttu kaupungista. Keskusta oli vähän tylsä ja koko kaupunki oli meidän mielestämme vähän vaisu. Lähtöpäivänämme kylläkin bongasimme hostelliltamme muutaman korttelin päässä olevan mukavannäköisen ravintolakadun, mutta siinä vaiheessa se oli vähän myöhäistä kun olimme juuri lähdössä rinkat selässä. 

"Hauska episodi" tapahtui muuten juuri tuolloin lähtöpäivänä. Olimme ostaneet taas bussiliput netistä ja ajattelimme, että lippujen tulostus varmaan onnistuu hostellin respassa. Kävi kuitenkin ilmi, että heidän tulostimensa oli rikki... Saimme ohjeet, että läheiseltä kadulta löytyisi tulostupalvelu. Kävelimme rinkkoinemme katua pitkin ja hetken talsimisen jälkeen bongasimme fotocopia -kyltin kioskin ikkunasta. Kävimme kysymässä espanjaksi (pantomiimiesityksen kera) saisiko heillä tulostettua bussilippua sähköpostista. Ei kuulemma onnistu, vain kopiointipalvelu löytyi. Saimme espanjaksi ohjeita että samaiselta kadulta löytyy tulostuspalvelu. Jatkoimme kävelyä ja poikkesimme varmaan ainakin viiteen liikkeeseen, joista kaikista saimme saman vastauksen. Saimme edelleen ohjeita, että eteenpäin vaan samaa katua, yhdestä minimarketista löytyy netti ja tulostin. Melkein jo alkoi usko loppumaan ja pientä kinaakin saimme aikaiseksi, mutta lopulta löysimme oikeaan kioskiin ja saimme liput tulostettua. Välillä yksinkertaiset asiat tuntuu muuttuvan ongelmiksi täällä reissun päällä. 

Seuraavaksi olisi vuorossa 17 tunnin yöbussimatka Buenos Airesiin, jonne saisimme vierailijoita Suomesta!

-M&J

Näillä penkeillä matkanteko on mukavaa.