Ajoimme sinä päivänä reilut 300 kilometriä Motuekan pikkukaupunkiin yöpymään. Uudessa-Seelannissa ja varsinkin eteläsaarella on ajaminen huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi moottoriteillä. Mutkaisten vuoristoteiden ansiosta matkaan kannattaa varata kunnolla aikaa. Ja tietysti välillä pitää myös pysähtyä kahvittelemaan tai valokuvailemaan maisemia. Motuekasta lähdimme seuraavana aamuna Pictonin kaupunkiin, josta kulkee lauttareitti pohjoissaarelle. Olimme varanneet kello kahdeksalta lähtevän lautan kustannussyistä. ;) Ei ollut ihan mitään halpaa huvia tuokaan, halvin löytämämme lauttamatka maksoi 140 euroa / 2 henkilöä + henkilöauto. Päädyimme yöpymään Pictonissa, jotta saisimme aamulla nukkua mahdollisimman pitkään. Aamulla starttasimme auton kello 6:30 ja lähdimme lähdimme kolmen tunnin lauttamatkalle kohti pohjoissaarta.
Lauttamatka meni mukavasti lueskellen ja netissä surffaillen. Kannella ei kauniista maisemista huolimatta tarjennut olla, muuta kuin käydä nappaamassa muutaman valokuvan. Saavuimme puolen päivän aikaan Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin, jossa emme yöpyneet vaan lähdimme suoraan ajamaan pohjoiseen päin, ohittaen muun muassa paikkakunnat Porirua, Raumati ja Te Horo... Päädyimme varaamaan seuraavan yön majoituksen Palmerston North -nimisestä kaupungista, koska siellä oli edullisempaa kuin Wellingtonin suunnalla ja sijainnista oli hyvä lähteä jatkamaan seuraavana päivänä matkaa. Yleensä majoituspaikoistamme ei oikein ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta tämä kyllä ansaitsee erityismaininnan. Wellesbourne Homestayn omistaja oli todella ystävällinen ja mukava mies, joka majoittaa matkailijoita omaan taloonsa kahteen eri vierashuoneeseen. Talo oli niin siisti, ettei yhtään tahraa eikä pölypalleroa näkynyt missään. Aamulla saimme vielä ihan älyttömän aamiaisen, johon kuului muun muassa miehen itse tekemä omeletti ja myös leivät, jogurtit ym. Sillä jaksoikin pitkälle iltapäivään asti. Hän oli muuten reissannut 80-luvulla autolla Euroopassa ja käynyt lähes jokaisessa Euroopan maassa, myös Suomessa. Tästä riittikin rupateltavaa aamiaisen ohessa. Hän antoi meille vielä lähtiessä vinkin Napierin kaupungista, jonka kautta koukkasimme matkalla Rotoruaan.
Napier oli ihana art deco -tyylinen pikkukaupunki. Kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan maanjäristyksessä 30 -luvulla, jonka jälkeen uudelleenrakennus oli toteutettu art deco - henkisesti. Tykästyimme paikkaan tosi paljon ja olisimme halunneet jäädä yöpymäänkin sinne, mutta keskusta-alueen hostellit oli buukattu täyteen siltä yöltä. Siispä kahvittelun ja kaupunkikävelyn jälkeen hyppäsimme taas Nissanin kyytiin. Napierista Taupoon vievällä tiellä oli kuvankauniita nummimaisemia, laiduntavia lampaita ja lehmiä sekä vehreitä niittyjä. Kyllä taas silmä lepäsi.
Seuraavaksi palaamme asiaan muun muassa haisevien muta-altaiden tiimoilta.
- Maria
Seuraavaksi palaamme asiaan muun muassa haisevien muta-altaiden tiimoilta.
- Maria
Pancake Rocks
Lauttamatkalla
Napierin tyylikästä katukuvaa
Suuri osa maisemakuvauksesta hoituu näin - ei voi ihan koko ajan pysähdellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti