Rotoruasta Aucklandiin

Rotoruan kaupunki vaikutti ennakkoon hirveältä turistirysältä, jota se toki osin onkin, mutta viihdyimme siellä silti hyvin muutaman päivän ajan. Asiaan varmaan vaikutti myös mukava hotellimme, joka tuntui ihan luksukselta hostelli- ja mökkimajoitusten jälkeen. Rotoruassa on paljon hotelleja ja hinnat olivat yllättävän alhaiset. Asuimme neljä päivää edullisessa ja jo parhaat päivänsä nähneessä studiohuoneistossa, jossa oli pieni keittiö ja jopa poreallas. 

Kaupungista löytyy paljon kaikkea tekemistä, geysireiden katselusta kaiken maailman aktiviteetteihin. Me kävimme tsekkaamassa Te Puia -nimisen nähtävyyden huolimatta siitä, että tämä lysti maksoi 30 € / henkilö. Tällä hinnalla näki hienon geysirin, paljon pulputtavia muta-altaita sekä maori-kulttuuriinkin pääsi tutustumaan. Geysir oli komea ilmestys ja maasta nousevan korkean vesisuihkun luota ei olisi malttanut lähteä millään pois. Yhtenä päivänä kävimme Polynesian Spa -terveyskylpylässä, jossa oli kuumia mineraalivesialtaita ja niissä oli mukava lillua muutama tunti. Tykästyimme kovasti myös punapuumetsään, joka löytyi muutaman kilometrin päästä keskustasta. Siellä oli mukava lenkkeillä suurten puiden lomassa. Kaupungissa leijailee muuten koko ajan enemmän tai vähemmän rikin haju, joka siis haisee pahimmillaan mädäntyneeltä kananmunalta. :S

Rotoruan jälkeen oli enää muutama päivä aikaa ennen kuin taas siirtyisimme uudelle mantereelle. Viimeiset päivät vietimme Aucklandin kaupungissa. Matkalla Aucklandiin poikkesimme moikkaamassa syyskuussa Balin lentokentällä tapaamaamme suomalaista Teaa hänen työpaikallaan hevostallilla. Tean kanssa matkamme reittimme kohtaa luultavasti taas USA:ssa, pieni on maailma! 

Otimme hostellihuoneen Aucklandin keskustasta, Fat Camel -nimisestä paikasta (kuka näitä nimiä oikein keksii...?). Sijainti oli loistava ja siitä oli mukava lähteä taplailemaan kaupungin katuja. Hauska sattuma oli, että hostellimme alakerran baarissa työskenteli muutama suomalainen. Pakkohan siellä oli käydä heitä moikkaamassa. :) Kovin laajasti emme tähän kaupunkiin perehtyneet vaan enemmänkin fiiliksellä hengailtiin. Queen Street oli mukava ostoskatu, jonka sivukujilta löytyi viihtyisiä ravintoloita ja kahviloita. Livemusiikkia käytiin myös kuuntelemassa parina iltana. Viihtyisä kaupunki kaiken kaikkiaan. Kokonsa puolesta tuli hieman Helsinki mieleen ja jostakin luin että kaupungin tunnelma on vähän sama kuin Helsingissä juhannuksen jälkeen. 

Aucklandin museota on kehuttu paljon ja päätimme käydä siellä vierailulla. Vietimme siellä melkein kolme tuntia, joka on kyllä tähän mennessä ennätys museossa vietetyssä ajassa. :) Kolmekerroksinen rakennus oli aivan valtavan kokoinen ja eri kerroksissa oli eri teemoja. Alakerrassa oli maori-teema ja sieltä löytyi tuhansien maoriesineiden lisäksi ainoa säilynyt yhdestä puusta tehty sotakanootti, joka oli valtavan kokoinen. Toisessa kerroksessa pääsi tutustumaan mm. tulivuoriin, eläimiin ja meriin. Kolmannessa kerroksessa oli sotateema sekä sinne oli rakennettu Auckland "pienoiskoossa" 1800-luvulla. 

Kolmeviikkoinen Uudessa-Seelannissa hurahti nopeasti ja paljon jäi vielä näkemättä. Päällimmäisenä tästä maasta jäi mieleen kaunis luonto. Eteläsaaren huimat vuoristot ja pohjoissaaren vehreämmät maisemat ovat nyt tallennettuna muistikortille sekä verkkokalvolle. Pidempäänkin olisimme varmasti viihtyneet, mutta maan hintataso on sen verran korkea että kolme viikkoa sai tällä kertaa nyt riittää. Seuraavaksi vuorossa edullisempi ja eksoottisempi Etelä-Amerikka! 

-Maria

 

Tuliperäistä maastoa Te Puiassa

Geysirille päin menossa 

Mutaa 

Maorikäsityötä 

Punapuumetsässä

Heppatallilla 

Tämän lähemmäksi en uskaltanut mennä :) 

Juha sai hoitaa syöttöhommat. Tämä hepo odotti kiltisti sivussa 
kunnes ruoka oli laitettu astiaan. 

Aucklandissa. Tässä puistossa sijaitsi yliopisto, varmasti viihtyisä paikka opiskella! 

Skytower

Hieno ruokakärry 

Takana Auckland Museo

Museorakennus oli itsessään jo aika hieno 

Museossa - Auckland 1800-luvulla 

Maailmanpyörä testaa - Nissan Bluebird (vm n. 2002)

Tähän väliin pieni kestotestipläjäys. Uudessa-Seelannissa kun olimme, niin mekin päätimme hieman extremeillä. Otimme vuokralle reilut kymmenen vuotta vanhan automaattilaatikolla varustetun Nissanin. Uudesta Seelannista löytyy tahoja, jotka vuokraavat näitä hieman enemmän maantietä nähneitä ajopelejä kohtuuhintaan. Budjettimatkailijoiden keskuudessa nämä ovat suosittuja vaihtoehtoja. Joten; unohtakaa vapaapudotus- ym. ekstriimitykitykset ja vuokratkaa yli kymmenen vuotta vanha 200 tkm ajettu Nissan! Siinä sitä on vaihtoehtoista extremeä kerrakseen! 

Saavuimme Queenstownin lentokentälle noutamaan ajokkiamme. Siellähän se viininpunainen komistus jo odottelikin meitä valmiina! Jännityksellä odotimme, mitkä kilometrilukemat mittariin ilmestyisivät... Virta päälle ja taulussa komeili 251090... Tällä nyt sitte ajaisimme seuraavan parin viikon aikana arviolta 2500 kilometriä, huh huh!

Ja sitten varsinaiseen kestotestiosioon: 

                                        Ajokki:        Nissan Bluebird Sylphy 1,8Vi

                                        Vaihteisto:   automaatti

                                        Vm:              n. 2002

                                        Km:              251090

Ja tässä ajopäiväkirjaa matkan varrelta:

Ensituntuma: Penkki tuntuu yllättävän hyvältä, ristiselän tuki on parempi kuin monessa uudemmassa mallissa. 

Havaintoja (suluissa ajettu kilometrimäärä): 

(15) ajotuntuma; löysä alusta, mutkissa haastava ajaa. Suoraa ajettaessa pyrkii jonkin verran vasemmalle, pienellä korjauslikkeellä pysyy viivojen välissä.

(26) hansikaslokero jäi käteen avatessa!

(50) ohitustilanne (pakettiauto + peräkärry), paljon meteliä, vähän liikettä. Onnistui kuitenkin. Hetkellinen nopeus 115 km/h. Pientä täristystä. 

(67) radiokanavat katosivat (voi johtua myöskin siitä että olimme maaseudulla). Harmi, ettei tullut yhtään c-kasettia mukaan, nimittäin kasettisoitinhan tästä kyllä löytyisi ;)

(69) bensamittarin mukaan neljännes tankista käytetty. Joko siis pieni tankki tai suuri bensankulutus tai sitten molemmat...

(80) pääsimme mutkaisemmalle tieosuudelle, veltto alusta käyttäytyy seuraavasti: 

      65 km/h - lievä kallistuma

      80 km/h - huomattava kallistuma

      90 km/h - merihätä!

(122) sisustaongelma, keskikonsolin laatikon ruuvi lähes irti. Toivottavasti nämä irtoilevat osat / ruuvit rajoittuvat jatkossakin vähemmän tärkeisiin osiin...

Vika paikallistettu

Ongelma korjattu kätevästi ilman työkaluja, matka voi jatkua turvallisesti ;)

(200) seuraavan ajopäivän aamu klo 5:45, auton sisävalo ei toimi, joten pakkaamme matkatavarat pimeässä...

(270) jyrkkä alamäki -> mäkivaihde ja palaneen käryä, ei ehkä hyvä ;) Taidamme mennä jatkossa alamäet jarruilla.

(310) pidempi ylämäki, laatikko pallottelee kahden vaihteen välillä kuin tennispelissä. Mäkivaihteen kokeilu ylämäessä, tämähän toimii! Ilman palaneen käryä tällä kertaa. 

(320) pysähtyminen tunnelin valoihin, tyhjäkäynnillä haiskahtaa palaneen öljyn käry, mielenkiintoista...

(321 - 1800) tasaista menoa, lievää oljyn käryä toisinaan, bensankulutus tasaantui 7-9 litran välille. Tankki on tuskaisen pieni, koko ajan saa olla tankkaamassa. Varsinkin eteläsaarella tämä on suotavaa, kun bensa-asemia ei ole turhan tiheässä.

(1850) pysäköintivaihde kankeahko, pienellä runnomisella vaihde vaihtui...

(1860) pysäköintivaihde kangertelee jälleen...

(1870) seuraava päivä, nyt ei ongelmaa pysäköintivaihteen kanssa, lienee ollut huono päivä eilen, joko kuskilla tai autolla ;)
(1871 - 2629) tasaista etenemistä, pohjoissaaren nopeammilla teillä bensankulutus kasvaa uhkaavasti, kun keskinopeus lähentelee 100km/h.
(2630) palautus Aucklandiin. Kokonaiskilometrimäärä 2630, Nissan kesti koko matkan epäilyksistä huolimatta. Turhaan jännitettiin! 

Arvostelu:

Ajotuntuma:   9,5
Alusta:           9,5
Teho:             9,5 
Yleisfiilis:       9,5
Kokonaisuus:  9,5

-J

Kohti pohjoissaarta

Parin lepopäivän jälkeen lähdimme ajelemaan vähitellen kohti pohjoissaarta. Olimme ajaneet Greymouthista noin 10 kilometriä pohjoiseen, jolloin tie alkoi kulkemaan meren rannassa. Näkymät olivat huikeita, ne olivat jopa verrattavissa Great Ocean Roadin maisemiin. Tien varrelta löytyy Punakaiki -niminen paikka, jossa on mielenkiintoinen nähtävyys, Pancake Rocks. Kävimme sen tietty katsastamassa kun se kerran reitillemme osui. Pannukakkukivet ovat meren rannalla olevia kallioita, joita luonto on ajan saatossa muokannut erikoisen muotoisiksi, vähän niin kuin olisi paistettuja lettuja kasattu päällekkäin. Lisäksi aallot lyövät rantaan aikamoisella voimalla, riippuen kylläkin siitä mihin vuoroveden aikaan sattuu paikalle. Satuimme onneksi hyvään aikaan paikalle ja näimme hyviä tyrskyjä. Tämä oli siitä mukava nähtävyys, että se oli "suoritettu" noin puolessa tunnissa, auto parkkiin ja suoraan parkkipaikalta pääsi mukavasti kiertämään lyhyehkön polun. ;) Ja ei kun taas etiäppäin! 

Ajoimme sinä päivänä reilut 300 kilometriä Motuekan pikkukaupunkiin yöpymään. Uudessa-Seelannissa ja varsinkin eteläsaarella on ajaminen huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi moottoriteillä. Mutkaisten vuoristoteiden ansiosta matkaan kannattaa varata kunnolla aikaa. Ja tietysti välillä pitää myös pysähtyä kahvittelemaan tai valokuvailemaan maisemia. Motuekasta lähdimme seuraavana aamuna Pictonin kaupunkiin, josta kulkee lauttareitti pohjoissaarelle. Olimme varanneet kello kahdeksalta lähtevän lautan kustannussyistä. ;) Ei ollut ihan mitään halpaa huvia tuokaan, halvin löytämämme lauttamatka maksoi 140 euroa / 2 henkilöä + henkilöauto. Päädyimme yöpymään Pictonissa, jotta saisimme aamulla nukkua mahdollisimman pitkään. Aamulla starttasimme auton kello 6:30 ja lähdimme lähdimme kolmen tunnin lauttamatkalle kohti pohjoissaarta. 

Lauttamatka meni mukavasti lueskellen ja netissä surffaillen. Kannella ei kauniista maisemista huolimatta tarjennut olla, muuta kuin käydä nappaamassa muutaman valokuvan. Saavuimme puolen päivän aikaan Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin, jossa emme yöpyneet vaan lähdimme suoraan ajamaan pohjoiseen päin, ohittaen muun muassa paikkakunnat Porirua, Raumati ja Te Horo... Päädyimme varaamaan seuraavan yön majoituksen Palmerston North -nimisestä kaupungista, koska siellä oli edullisempaa kuin Wellingtonin suunnalla ja sijainnista oli hyvä lähteä jatkamaan seuraavana päivänä matkaa. Yleensä majoituspaikoistamme ei oikein ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, mutta tämä kyllä ansaitsee erityismaininnan. Wellesbourne Homestayn omistaja oli todella ystävällinen ja mukava mies, joka majoittaa matkailijoita omaan taloonsa kahteen eri vierashuoneeseen. Talo oli niin siisti, ettei yhtään tahraa eikä pölypalleroa näkynyt missään. Aamulla saimme vielä ihan älyttömän aamiaisen, johon kuului muun muassa miehen itse tekemä omeletti ja myös leivät, jogurtit ym. Sillä jaksoikin pitkälle iltapäivään asti. Hän oli muuten reissannut 80-luvulla autolla Euroopassa ja käynyt lähes jokaisessa Euroopan maassa, myös Suomessa. Tästä riittikin rupateltavaa aamiaisen ohessa. Hän antoi meille vielä lähtiessä vinkin Napierin kaupungista, jonka kautta koukkasimme matkalla Rotoruaan. 

Napier oli ihana art deco -tyylinen pikkukaupunki. Kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan maanjäristyksessä 30 -luvulla, jonka jälkeen uudelleenrakennus oli toteutettu art deco - henkisesti. Tykästyimme paikkaan tosi paljon ja olisimme halunneet jäädä yöpymäänkin sinne, mutta keskusta-alueen hostellit oli buukattu täyteen siltä yöltä. Siispä kahvittelun ja kaupunkikävelyn jälkeen hyppäsimme taas Nissanin kyytiin. Napierista Taupoon vievällä tiellä oli kuvankauniita nummimaisemia, laiduntavia lampaita ja lehmiä sekä vehreitä niittyjä. Kyllä taas silmä lepäsi. 

Seuraavaksi palaamme asiaan muun muassa haisevien muta-altaiden tiimoilta. 

- Maria 

Pancake Rocks

Lauttamatkalla 

Napierin tyylikästä katukuvaa

Suuri osa maisemakuvauksesta hoituu näin - ei voi ihan koko ajan pysähdellä :)

 

Greymouth - chillailua ja jotain pyöräilyn tapaista

Fox Glacierin jälkeen oli vuorossa Greymouth -niminen kaupunki. Pitkien ajopäivien jälkeen oli aika huilata pari päivää ja pitää taukoa ajamisesta. Majoituimme Noah's Ark -hostelliin, joka nimensä mukaisesti oli eläinaiheinen. Me saimme possu-huoneen (sopii meille, röh). Noah's Ark oli kaikin puolin viihtyisä majoituspaikka. Kotoisat oleskelutilat ja mukava piha-alue hammockeineen sopi hyvin akkujen lataukseen. Aika kului lähinnä kirjoja lukien ja kokkaillen siistissä yhteiskeittiössä. 

Toisena päivänä lähdimme pyöräilemään lähiympäristöön. Hostellistamme sai kahdenkymmenen dollarin panttia vastaan pyörät lainaan. Juhan pyörästä kuului jo lähtiessä epämääräistä kolinaa ja pyörä oli muutenkin raskaan oloinen polkea, mutta tämä ei juurikaan häirinnyt siinä vaiheessa matkaa. Pyöräilimme kylän halki, joka näytti sunnuntaipäivänä jokseenkin hiljaiselta. Hetken pyöräilyn jälkeen pääsimme meren rantaan... Rannassa kulki pyöräreitti, jota pitkin meidän oli tarkoitus ajaa takaisinpäin. Rannan kivikkoisessa maastossa Juhan pyörän takarengas jumittui ensimmäisen polkaisun jälkeen. Ensin tuli mieleen, että ketjut lähti. Tarkemmalla tarkastelulla kävikin ilmi, että takarengas oli siirtynyt "hieman" pois paikoiltaan. Suomeksi sanottuna takarengas oli sen verran kovaa juntturassa, että olisi tarvittu jonkin kokoinen lyömäväline tai ainakin lenkkiavain, jotta sen olisi saanut irti. Meillä ei kuitenkaan sattunut olemaan työkalupakkia mukana, joten tiedossa oli hikinen talutusmatka eturenkaan varassa. Tarkistimme navigaattorista matkan takaisin hostellille, tämä oli 2,5 kilometriä, jes!

Päästyämme perille hostelliimme, kerroimme tapahtuneesta paikan isännälle. Hän luonnollisesti pahoitteli pyörän rikkoutumisesta aiheutunutta vaivaa. Tähän Juha vastasi suomalaisittain vaatimattomalla tyylillä; "no worries". Vaikka talutusmatkan aikana, polkimen hakatessa tasaiseen tahtiin sääriluuta, pieniä "huolia" saattoi ollakin. Pari ärräpäätäkin siinä taisi päästä suusta... Nooh, hinta-laatu -suhdehan tässä oli kuitenkin kohdallaan, hienkin siinä sai pintaan. ;)

Greymouthista matkamme jatkui kohti pohjoissaarta, josta luvassa juttua myöhemmin...

-J&M

Tähän asti kaikki vielä hyvin

Fox Glacier & Lake Matheson

Lähdimme seuraavaksi ajelemaan kohti eteläsaaren länsirannikkoa. Kolmessa viikossa ei ehdi millään kaikkea näkemään, joten oli pakko tehdä karsintaa paikoista joissa käydään. Päädyimme jättämään väliin muun muassa lähivuosina maanjäristyksen kokeneen Christchurchin kaupungin, joka sijaitsee itärannikolla. Ajoimme Queenstownista vuoristoteitä pitkin, Wanakan kautta, Makarora -nimiseen kylään yöpymään. Siellä oli hieman halvempaa majoitusta kuin lähikaupungeissa. Makarorassa ei kännykät tai mobiilinetit toimineet, joten siellä kulutettiinkin ilta pienellä kävelylenkillä sekä lukemalla kirjoja. Asukkaita tässä kylässä on noin 80. :) 

Länsirannikolta löytyy kaksi jäätikköä; Fox Glacier ja Franz Joseph. Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle ja päätimme käydä Fox Glacierilla. Foxille päästyämme parkkeerasimme auton ja lähdimme kävelemään merkittyä reittiä, jonka varrelta luulimme jäätikön näkyvän. Reitti oli kuitenkin sellainen, josta oli joskus näkynyt jäätikkö, mutta se on ajan saatossa sulanut niin eipä sieltä mitään näkynyt. Tulipahan lenkkeiltyä... Ajoimme auton seuraavalle parkkipaikalle, josta oli pääsy jäätikön reunalle. Sinne päästäkseen piti kävellä puoli tuntia ja tästä osa oli tosi jyrkkää rinnettä, joka pisti hieman puuskuttamaan. Jäätikkö löytyi kahden vuoren välisestä solasta. Mielikuvieni mukaan se olisi ollut kirkkaan sinertävä, mutta todellisuudessa se olikin likaisen näköinen. ;)  

Seuraavana päivänä kävimme Lake Mathesonilla. Järvi oli siinä yöpaikkamme lähettyvillä ja kohdetta oli kehuttu netissä. Ei se näin "tuhansien järvien maan" -asukkaana ollut mikään ällistyttävän hieno kokemus mutta saimmepahan taas pientä kuntoilua kun kävelimme järven ympäri. Parkkipaikalta oli lisäksi kivat näkymät Mount Cookille. Järven hienous on juuri siinä, että tyynellä ja pilvettömällä säällä Mount Cook heijastuu järven pintaan. Säät eivät olleet meidän puolellamme tällä kertaa, joten emme saaneet ikuistettua kunnolla tätä heijastusta. 

Eteläsaarella on todella rauhallista ja asutusta ei maaseudulla juurikaan näy. Maassa on vain reilut neljä miljoonaa asukasta ja suurin osa asuu pohjoissaarella. Lampaita siellä sitten on sitäkin enemmän, noin 40 miljoonaa. Alla yksi heistä. 

-Maria

Sympaattinen Cardronan kylä

 

Maisemia matkan varrelta 

 Fox Glacierilla silta joka hytkyi kivasti kävellessä

Menossa jäätikölle

Mt Cook, Uuden-Seelannin korkein vuori (3,7 km)

Lake Matheson