Milford Sound

Queenstownissa pähkäilimme mihin lähtisimme seuraavaksi. Pallottelimme ajatusta, lähtisimmekö kaikkien suosittelemaan Milford Soundiin vai emme. Kyseessä olisi risteily vuono-tyyppisessä paikassa Queenstownin eteläpuolella. Linnuntietä Milford Soundiin on alle 100 kilometriä, mutta autotietä pitkin vajaat 300 km/suunta ja tietysti ihan väärään suuntaan ajatellen päämääräämme Aucklandia. Päädyimme loppujen lopuksi mennä katsomaan tämän yhden Uuden-Seelannin suosituimmista nähtävyyksistä. Onneksi lähdimme, sillä jo ajomatkan aikanakin maisemat olivat huikeita. Itse Milford Sound oli myös upea paikka vaikkakin sinä päivänä oli todella sumuista ja vähän satoikin välillä. Toisaalta sumu loi paikkaan omanlaisensa tunnelman kuin jos olisi ollut selkeää ja auringonpaistetta. 

Varasimme risteilyn pari päivää aiemmin ja päädyimme valitsemaan aamulla klo 9 lähtevän risteilyn (koska se oli halvin!). Jucy -autovuokraamon asiakkaina saimme vielä toisen lipun puoleen hintaan. Aamuristeily oli siitä hyvä valinta, että silloin oli paljon rauhallisempaa sekä liikenteessä että itse risteilyllä. Takaisinpäin lähdettäessä busseja ja muuta liikennettä tuli koko ajan vastaan, joten voimme suositella kaikille Milford Soundin kävijöille tätä aamuvaihtoehtoa.

Ajoimme ensin Queenstownista Te Anau -nimiseen kaupunkiin ja yövyimme siellä mukavassa mökissä. Te Anausta oli vielä noin 120 kilometriä Milford Soundiin ja tie oli todella mutkainen vuoristotie, jonka ajamiseen kehotettiin varaamaan vähintään pari tuntia. Ehtiäksemme yhdeksältä lähtevälle risteilylle, meidän piti lähteä ajamaan siis jo ennen kuutta. Liikenteessä ei paljon muita ihmisiä ollut tuohon aikaan ja oli mukava ajella auringon noustessa ja valaisten taivasta vähitellen. 

Pääsimme perille hyvissä ajoin ja jouduimme hetken odottelemaankin kunnes puolentoista tunnin risteily alkoi. Heti matkan alussa näkyi yli satametrinen vesiputous, joka oli vaikuttava näky. Sadekelin takia vesiputouksia muodostui moneen paikkaan "pysyvien" putousten lisäksi. Matkan kohokohta oli kuitenkin delfiinit! Aluksen kuljettajan mukaan on noin yksi neljästä -mahdollisuus, että risteilyllä näkee defliinejä eli meillä kävi hyvä tuuri. Ei ollut kyse mistään pienestä vilauksesta vaan saimme ihailla näitä vesieläimiä melkein puoli tuntia. Delfiinit uivat katamaraanin sivuilla ja edessä pitkän matkan. Kameraan räpsyi melkoinen määrä kuvia kun yritimme saada kuvan juuri kun delfiinit hyppäsivät veden pinnan yläpuolelle. 

Risteilyn jälkeen ajoimme takaisin Queenstowniin ja otimme väliyöpymisen siellä ennen kuin lähdimme eteläsaaren länsirannikkoa kohti. Alla kuva meidän Uuden-Seelannin "matkaoppaastamme". Marian piirtämä todella oikeassa mittasuhteessa oleva kartta, johon on merkitty meille suositeltuja kohteita. Suosituksia näistä kohteista saimme Kambodzassa eräässä kahvilassa. Kahvilanpitäjä istui pöytäämme ja alkoi juttelemaan meille. Kerrottuamme maailmanympärimatkastamme, hän kysyi heti menemmekö Uuteen-Seelantiin. Vastattuamme myöntävästi, hän kertoi oikein ajan kanssa vinkkejä meille. Hän oli alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta, mutta asunut 15 vuotta Uudessa-Seelannissa ja tällä hetkellä hän asuu siis Phonm Penhissä. Saas nähdä, mihin kaikkialle päädymmekään tämän kartan avulla. 

-Maria

Tätä saa lainaan jos joku on lähdössä Uuteen-Seelantiin, kyselyt meilitse ;) 

Queenstownista lähdettäessä

Lampaita ja vuoristoja, niitä täältä maasta löytyy yllin kyllin

Ajomatkan jälkeen on hyvä levätä hieman riippumatossa

Aamuhämärässä

Loiskis!

Olenko vähän ihana!!

Hylkeitäkin nähtiin

 

 Joku on vähän onnellinen nähtyään delfiinejä :)

Maailman toisella puolen

Viimeinen päivä Australiassa meni ajellessa Hunter Valleystä rannikkoa pitkin kulkevaa moottoritietä pitkin takaisin Sydneyyn palauttamaan vuokra-autoa. Saimme "hyvän idean", että viemme vuokra-autolla kamat etukäteen varatulle lentokenttähotellille ja sitten vasta palautamme auton Kings' Crossiin Sydneyn keskustan tuntumaan. Tarkoituksena tässä oli säästää vähän hermoja ja rahaa. Seikkailtuamme Sydneyn ruuhkissa ja palautettuamme auton, lähdimme junalla hotellillemme, joka sijaitsi siis "viihtyisässä" lentokenttäympäristössä. Junamatka yhdeltä henkilöltä maksoi yli kymmenen euroa, joten säästöä tästä ei kyllä tullut. Jouduimme vielä maksamaan lisäksi 4 euroa/henkilö aamun lentokenttäbussista. Saimme kuitenkin aamulla nukkua ehkä 15 minuuttia pidempään kuin jos olisimme yöpyneet keskustassa...

Neljäviikkoinen Australiassa oli siis tullut päätökseen ja lento Uuden-Seelannin Queenstowniin oli aamulla edessä. Kuten otsikkokin kuvailee, niin pian oltaisiin kaukana kotoa. Aikaeroakin tulee Uudessa-Seelannissa jo 11 tuntia ja tämän kauemmaksi Suomea ei tällä reissulla ollakaan menossa. Quantasin siivin kolmen tunnin lentomatka taittui mukavasti katsellen Last Vegas -leffaa. Loppumatkasta lentokoneen ikkunasta näkyivät komeat vuoristot ja kun laskeuduimme pikkuruiselle lentokentälle olivat maisemat jo siellä aika jees. Shuttle -bussimme vei meidät hostellille, jossa majoituimme kolme yötä. Bussikuski oli tosi mukava ja matka meni mukavasti jutustellessa ja hänen kertoessa meille hyödyllisiä vinkkejä kaupungista. 

Hostellihuoneessamme oli minikeittiö, oma kylppäri, sänky parvella ja oikein sohva ja telkkari. Siellä olikin mukava kokkailla ja viettää ns. normaalielämää. Queenstown on oikein hurjapäiden mekka benji- ja laskuvarjohyppyineen mutta me, tyylillemme uskollisina, pysyimme kaukana extreme-touhuista. Meidän aktiviteetteihin kuului lenkkeily Queenstownin hyvissä trekkausmaastoissa ja myös kaupungillakin tuli pyörähdettyä. Huoneemme ovelta oli muuten ihan kivat maisemat Queenstowniin, joka on aika sympaattinen pikkukaupunki. 

Kolmen viikon ajalle Uudessa-Seelannissa meillä ei ollut etukäteen mitään muuta suunnitelmaa, kuin että ajaisimme Aucklandiin 1.3. mennessä jolloin olisi tiedossa siirtymä Etelä-Amerikkaan. Haimme vuokra-automme, Nissanin elikkäs Nisun, ja lähdimme kohti seuraavia seikkailuja, joista luvassa juttua lähiaikoina. Myös Nisusta on tekeillä ihan oma juttunsa autoista kiinnostuneille lukijoille. :D 

-Maria 

Queenstown Airport

Hostellin ovelta näkymät Queenstownin kaupunkiin

Kaupungin keskustaa maisemoi järvi sekä ympäröivät vuoret

Kaikenlaista aktiviteettia olisi ollut tarjolla

Bongaa sateenkaari!

Queenstownista lähdettäessä hyviä näkymiä vuorelta

Harvemmin näkee lentokoneita tästä perspektiivistä

Kenguruita Hunter Valleyssa

Sinisten vuorten jälkeen tuli aika ottaa neljä pyörää alle ja ajaa kohti Hunter Valleyn viinialuetta. Olimme varanneet neljä yötä viinitarhalla sijaitsevasta majapaikasta, tiedossa oli siis eloa maaseudun rauhassa. Matkareittimme Hunter Valleyhin kulki Putty Roadia pitkin. Olimme lukeneet etukäteen netistä, että tie on moottoripyöräilijöiden suosiossa ja maisemat ovat siellä mahtavia. Ennen kuin pääsimme tälle Putty Roadille, ajoimme tietä numero B59 (pätkä Bell-Kurrajong), jossa maisemat olivat huikaisevia. Blue Mountains National Park oli tien oikealla puolella ja suut loksahteli auki tasaisin väliajoin tietä ajellessa. Sitten kun pääsimme hehkutetulle Putty Roadille, ei maisemat olleetkaan niin mahtavia kuin olimme odottaneet. Välillä odotukset joistakin asioista ovat liian korkealla ja sitten tuleekin pettymys "ai tässäkö se nyt oli". Ja myös päinvastoin, asiat joista ei ole ennakko-odotuksia, yllättävät usein positiivisesti. 

Cessnockin väliyöpymisen jälkeen ajelimme Rothburyyn, jossa maaseutumajoituksemme sijaitsi. Arkipäivisin alueella on edullisemmat hinnat ja paljon hiljaisempaa kuin viikonloppuisin. Sovereign Hill Country Lodgessa oli yhteensä vain kahdeksan huonetta ja satuimme olemaan sen ainoat asiakkaat koko neljän päivän ajan. Saimmekin omia yhteiskeittiön, tenniskentän ja uima-altaan kokonaan itsellemme! Joo kyllä, pelasimme joka päivä tennistä. Tai jos nyt pelaamisesta voi puhua, höntsätennistä pikemminkin. Kaivattua liikuntaa tuli siis harrastettua viinin lipittämisen ohessa. 

Toinen "harrastuksemme" Hunter Valleyssa oli kengurubongailu. Parina iltana kun ajelimme hotellille johtavaa tietä, kenguruita näkyi siellä sun täällä. Yksi jopa istuskeli keskellä tietä edessämme, mutta onneksi huomasimme tämän ajoissa ja odottelimme rauhassa että tyyppi suvaitsee loikata aidan yli pellon puolelle. Kengurut ovat kyllä hauskoja otuksia. Kun niitä katseli, tuntui että ne olivat yhtä kiinnostuneita meistä kuin me niistä. Korvat heiluen ne tuijottivat meitä, ennen kuin jatkoivat ruohon syömistä tai loikkasivat muualle. 

Viinialueella kun oltiin, niin olihan sitä viiniä "pakko" maistella. Kävimme kylläkin vain yhdellä tilalla viininmaistelussa ja sekään ei ihan putkeen mennyt. Paikan pomo, hieman vanhempi herrasmies, kaateli meille puna- ja valkoviinejä maisteltavaksi kertoen samalla viininvalmistukseen liittyviä juttuja. Yhden punaviinin kohdalla päätin sitten kuvailla suussa tuntuvaa makua/tuntemusta, sanalla acid. Mies katsoi hieman oudosti tämän sanan kuultuaan ja siinä kohtaa olisin voinut vajota jonnekin viinikellarin lattian alle. Ilmeisesti mies luuli, että viini maistuu mielestäni hapolta, tarkoitus oli kuitenkin puhua hapokkuudesta (acidity). Loppumaistelu menikin ilman suurempia kommentteja viinin makuvivahteista. Seuraavalla kerralla voisi ottaa englanninkieliset viinitermit haltuun ennen kuin alkaa kommentoimaan. ;)

-Maria 

Retro-huoltsikka matkalla Hunter Valleyhin

Majapaikkamme löytyi viinitarhan takaa, kukkulan päältä

Tonnikala-avokado -salaatti, mmm... 

Jari Kurri #17 ;)

Hieman huono kuva, mutta kenguru siellä keskellä tietä

He tuijottavat

Katoomba, silti kartalla

Vuokrasimme siis Sydneystä auton ja suuntasimme kohti Blue Mountainsia. Blue Mountains on osa suurta hiekkakivitasankoa, joka on valittu Unescon Maailmanperintökohteeksi vuonna 2000. Blue Mountainsin alue sijaitsee noin 100 km Sydneystä länteen päin.

Majoituimme pariksi päiväksi Katoomba -nimiseen kylään, jonka lähistöllä Blue Mountains ja The Three Sisters (kuvassa yllä) sijaitsee. Tarkoituksena oli käydä katsomassa tämä kuuluisin nähtävyys, käydä trekkailemassa lähimaastossa ja katsella muutenkin Blue Mountainsin näkymiä. Perille saavuttuamme kävimmekin heti katsomassa The Three Sistersin - autolla pääsi ihan viereen, parkki neljä dollaria tunnilta ja tuntia vähempäähän ei tällä parkkipaikalla saanut maksettua, rahastus haiskahti... Nooh, maisemat olivat kyllä neljän dollarin arvoiset ja vähän ylikin. ;)  

Toisen päivän aamu ei oikein tahtonut lähteä käyntiin. Etenkin allekirjoittaneella oli käynnistysvaikeuksia. Nimittäin, Australiassa majoituspaikkojen aamiaiset tuntuvat olevan melko kevyitä, kuten tässäkin tapauksessa. Guesthousemme aamiainen koostui pelkästään muroista ja kahvista... No, maito ei ole oikein meikäläisen juttu, joten niin jäivät sitten murotkin syömättä, eli aamiainen oli sitten pelkkä kahvi, tai siis pikakahvi... Seuraavaksi olisi sitten vuorossa patikointia ja muuta. Päätimme tankata energiaa kaupasta ostetuilla banaaneilla ja myslipatukoilla. Lisäksi aamun fiiliksiä varjosti ajatus, että olimme päätyneet valitsemaan päivän ohjelmaksi scenic skyway -ajelun Blue Mountainsin maisemissa. Periaatteessa tämä oli ideana hieno, mutta ajatus pitkistä turistijonoista ei houkuttanut tuona aamuna yhtään...

Näin pitkällä reissulla ei voi välttyä tilanteilta, joissa sarkasmi puskee väkisinkin esiin. Tässä tapauksessa se oli itseasiassa päivän pelastus. Allekirjoittaneen huonojen aamufiilisten jälkeen turistikohteeseen jonottaminen tuntui etukäteen lähes ylitsepääsemättömän tukalalta ajatukselta. Sain kuitenkin kaivettua jostakin fiiliksen, jossa oikeanlainen sarkasmi auttoi kääntämään tämän aktiviteettitykitysajatuksen yllättävän mukavaksi. Edes jonossa etuilleet venäläisturistit eivät saaneet enää fiiliksiä laskemaan.  

Ostimme siis tällaiset aktiviteettihärpäkerannekkeet (hinta kahdelta henkilöltä vaivaiset 70 Aud...), joilla pääsee kiikkumaan huimissa maisemissa ylös, alas ja vaakasuoraan, niin monta kertaa kuin huvittaa!
 

 

Laitteita oli siis kolme; vaijerihissi yläilmoissa, maailman jyrkin rautatie sekä ylämäkeen kulkeva vaijerihissi. Lisäksi pääsimme myös bushwalkille kanjonin pohjalla, joten tämähän oli varsinainen win-win! Kaikki tämä suoritettiin huimalla aktiviteettipärinällä noin kahdessa tunnissa ja tähän sisältyi myös 40 minuutin bushwalk!

...ja oliko tämä rahan arvoista? Ehkä, mutta oikealla asennoitumisella ainakin mukava kokemus. 

-J 

Jonotusta

Lisää jonotusta

Ilon kautta :D

Sydney & Australia Day

Ennen Whitsundaysin purjehdusreissua mietimme sen jälkeisiä suunnitelmia. Risteilyn jälkeen meillä oli kaksi viikkoa aikaa olla Australiassa ja sille ajalle meillä oli pari eri vaihtoehtoa. Joko vuokraisimme auton/asuntoauton ja ajaisimme reilut 2 000 kilometriä Sydneyyn tai sitten lentäisimme Sydneyyn, jonka ympäristössä viettäisimme loput Australian ajasta. Päädyimme mukavuudenhaluisina jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Viimeiset pari viikkoa oli ollut aikamoista haipakkaa ja halusimme säästää kuskimme (arvatkaa muuten kumpi meistä on kuski...?) voimia Uuden-Seelannin roadtrippailun varalle. Ostimme halvat lennot Jetstarilta ja Tiger Airwaysilta ja lensimme Brisbanen kautta Sydneyyn. Lauantai 25.1. menikin lennellessä ja illansuussa pääsimme perille Sydneyn hostelliimme. 

Yövyimme King's Crossin alueella, joka on aiemmin ollut punaisten lyhtyjen sekä huumehörhöjen aluetta, mutta nyttemmin se on siistiytynyt. Entisistä ajoista joitakin merkkejä oli vielä näkyvissä, mutta muutoin kaupunginosa oli meidän makuumme. Kivoja kahviloita ja pubeja löytyi ja viihtyisää seutua se oli kaikin puolin. Ruokakauppoja oli lähellä ja Sydneyssä aloimmekin käymään ahkerammin kaupassa ja tekemään itse ruokaa. Vaikkakin hostellien yhteiskeittiöt meinaa välillä saada pään räjähtämään. Nykynuoriso ei ilmeisesti osaa tiskata, esimerkkinä; pestään astiat pesuaineella mutta jätetään huuhtelematta!! Grrrr, kyllä täti meinasi antaa pientä palautetta brittitytölle.

Eka kokonainen päivämme Sydneyssä olikin sopivasti Australia-päivä eli Australian kansallispäivä. Väkeä oli liikkeellä Sydneyn keskustassa älyttömästi ja kaiken maailman tapahtumia oli järjestetty kaduille. Itse kävimme parissa konsertissa The Rocksin alueella sekä vanhojen autojen näyttelyssä, jossa autoja oli esillä varmaankin satoja. Australian lippuja näkyi joka puolella ja ihmiset olivat leppoisalla juhlafiiliksellä. Päivä oli mukava päättää katsellen Aussi Openin finaalia töllöstä.

Kävimme Sydneyssä kuuluisalla oopperatalolla, tai siis sen pihassa. :) Rakennusta piti tietysti myös kuvailla joka suunnasta. Sydney Harbour Bridge oli myöskin kuvauskohteena. Perus-turistimeininkiä siis. Kävelyreittimme hostellilta keskustaan kulki Royal Botanic Gardensin läpi, jossa bongasimme hauskan liskon. Jännä, että miljoonakaupungin keskustassa voi tällaisiakin nähdä. 

  

Aussipäivää konsertissa

 

 Australiassa koiratkin ottaa rennosti

Hauskoja paikannimiä Australiassa.. Wagga Wagga, Ulladulla, Darra, mitä näitä nyt on. Ja löytyyhän sieltä myös Paskin Street.

  Sydneystä lähtiessä vuokrattiin auto ja käytiin matkalla tsekkaamassa kuuluisa Bondi-biitsi. Oltiin ihan kokonaiset 15 minuuttia (parkkimaksu 2 dollaria). Rannan näki ihan parkkipaikan tuntumasta, ei tarvinnut edes hiekalle mennä ja autokin pysyi näin hiekasta puhtaana. Tehokasta! ;) 

-Maria