keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sailing The Whitsundays


Maisema-ajelujen jälkeen tuli aika palauttaa vuokra-auto Melbournen lentokentälle ja jatkaa matkaa ilmateitse kohti Brisbanea. Suunnitelmissa oli viettää muutama päivä Brisbanessa, jonka jälkeen lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kohti Sydneytä. No, suunnitelmat muuttuivatkin yhtenä lauantai-iltana kun Maria sai päähänsä, että nyt pitää päästä purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Hetken aikaa pähkäilimme, onko siinä mitään järkeä. Meidän pitäisi olla kolmen viikon päästä Sydneyssä - 1000 kilometriä etelään Brisbanesta, kun taas Whitsundays sijaitsee 1000 kilometriä pohjoiseen. Päätimme kuitenkin lähteä purjehdukselle ja sattumalta juuri siinä laivassa, jolle halusimme oli kaksi paikkaa vapaana ja vielä tarjoushintaan! Tarjouksesta huolimatta tästä reissusta tuli aika paljon ekstrakuluja. Saariston maisemat ja purjehtiminen yli 100 vuotta vanhalla laivalla oli kuitenkin kaiken rahanmenon arvoista.

Laiva oli Solway Lass, jolla on pitkä historia ja se on seilannut molempien maailmansotien aikaan eri tehtävissä. Risteilyn lähtöpaikkana oli pieni rantakaupunki nimeltään Airlie Beach, jossa emme viihtyneet kuin yhden yön. Paikka vaikutti aika turistipainotteiselta. Laiva lähti tiistai-iltana ja paluu oli perjantaina, joten kolme yötä vietimme laivassa kolmenkymmenen muun ihmisen kanssa. Lähtö tapahtui illalla ja pimeä oli jo laskeutunut kun laiva lähti lipumaan satama-altaasta saaristoa kohti. Sää oli tyyni eli tässä kohtaa edettiin ihan moottorivoimin, purjeet saivat vielä hetken olla paketissa. Illan ohjelmassa oli ajaa laiva parkkiin yöksi ja nauttia illallista laivan kannella. Saimme heti todeta, että ainakin reissun ruuat tulevat olemaan loistavat. Sympaattinen kokki nimeltä Dave loihti pienessä laivakeittiössä uskomattoman hyvät ruuat. 

Yöunien jälkeen söimme aikaisin aamupalaa ja heti sen jälkeen olikin aika hypätä pikkuveneeseen, joka kuskasi meidät snorklausrannalle. Stinger suitit oli puettava päälle, ilman niitä veteen ei saanut mennä. Meduusat eivät pääse pistelemään puvun läpi, joten sen kanssa oli melko turvallista pulikoida. (Voisiko joku keksiä vielä hai-suojapuvun, pliis.) Lähdimme snorklailemaan riutalle, tai siis Juha lähti, Maria jäi rannalle miettimään uskaltaako sinne haiden sekaan mennä. ;) Varttitunnin jälkeen Maria rohkaistui menemään veteen ja innostui niin kovasti, ettei olisi malttanut lähteä sieltä pois vaikka olikin aivan varma että hai vaanii koko ajan jossain. Rannan korallit, jotka ovat siis osa Isoa valliriuttaa, eivät olleet kauneimmillaan tällä rannalla mutta sen sijaan eri värisiä ja kokoisia kaloja siellä näkyi hyvin. Oli mahtavaa kellua vedessä ja huomata kalojen alkavan kerääntyä ympärille. Isommat kalat järsivät kuollutta korallia ja sen hauskaa rouskuttavaa ääntä oli hauska kuunnella. 

Ensimmäinen risteilypäivä meni snorklatessa kahdella eri rannalla ja illalla uni maistui hyvin. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli pieni "bushwalk" näköalapaikalle, josta oli parhaat näkymät Whitehaven beachille. Sen jälkeen kävimme kävelyllä rannalla, jonka hiekka oli hienointa mitä ollaan tähän mennessä nähty. Näköalatasanteelta katsellessa vedessä näkyi jotain mustaa ja oppaamme kertoi, että ne ovat keihäsrauskuja. Juuri niitä, jonka pistoon luonto-ohjelmien Stewe Irwin kuoli... Myös haita uiskenteli näissä matalissa vesissä. Opas sanoi, että rauskuja voi mennä katselemaan, mutta ei kannata mennä liian lähelle. No, mehän tietty mentiin kahlailemaan veteen ja jalkoja hiekassa liikuttelemalla rauskut tulivat lähemmäs. Muutama haikin nähtiin. Huikeeta! 

Iltapäivällä tuulet olivat yltyneet sen verran, että moottori sammutettiin ja laiva jatkoi matkaa purjeiden avulla. Miehistö pyysi välillä vapaaehtoisia nostamaan purjeita ja Juhakin sai hilata yhden ylös. Istuskelimme loppupäivän kannella ja nautimme hiljaisuudesta sekä ihailimme miehistön kiipelyjä mastoihin. Iltaisin laivan parkkeerattua oli mukava katsella tähtitaivasta ja yhtenä iltana Maria näki kolme tähdenlentoa! 

Viimeisenä päivänä teimme vielä kävelyreissun kukkulalle, josta oli kauniit näkymät joka puolelle saaristoon. Aktiviteetteja oli aika paljon, mutta jäi kuitenkin aikaa ihan vain ollakin. Risteilyllä olevien ikähaitari oli muuten kymmenestä noin kuuteenkymmeneen. Suurin osa oli nuoria saksalaisia, joiden kanssa ei juteltu juurikaan mitään. Illallispöydässä useimmiten vallitseva kieli oli saksa... Sen sijaan jutustelimme amerikkalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat lomalla tyttärensä luona Australiassa. Saimme jopa kutsun heidän kotiinsa Chigacon lähelle, jonne reittimme osuu toukokuussa. Mahtava reissu oli, mutta kyllä kolmen päivän jälkeen kaipasi jo omaan rauhaan. 


Kapu





Näillä mennään :)

Vesi oli kirkasta

Tarzan -köysi oli suuressa suosiossa



Mukavat maisemat oli bushwalkilla




-M&J

maanantai 27. tammikuuta 2014

Great Ocean Road


Matkustustahtimme on ollut sen verran kova tässä viimeiset pari viikkoa, ettei blogiakaan ole hirveästi ehtinyt päivitellä. Eilen saavuimme Sydneyyn ja vietämme täällä sekä lähiympäristössä seuraavat kaksi viikkoa. Jos ehtisi vaikka hetkisen ottaa rennommin ennen Uutta-Seelantia. 

Vuokrasimme Melbournesta lähtiessämme auton, jolla lähdimme ajelemaan tunnettua Great Ocean Roadia pitkin. Tie kulkee Torquaysta Warrnamboolin noin 250 kilometrin matkan. Matka kuulostaa lyhyeltä, mutta aikaa tuon tien ajamiseen voi mennä viisikin tuntia. Tie on mutkainen joten nopeus ei ole päätähuimaava (toisin kuin näkymät!). Lähdimme liikkeelle puolen päivän aikaan Melbournesta, josta matkaa Great Ocean Roadin alkuun on noin 100 kilometriä. Suunnittelimme, että yöpyisimme matkan varrella jossain mukavassa pikkukaupungissa. Toisin kuitenkin kävi, koska kaikki kohtuuhintaiset majoitukset oli buukattu täyteen. Saimme kokea Australian huippusesongin miinuspuolet; hinnat ovat korkeammat kuin muulloin ja suositut paikat ovat loppuunmyytyjä. Päätimme ajaa illaksi Warrnambooliin asti, josta löytyi sopivan hintainen majoituspaikka. Pääsimme mukavaan kahden huoneen mökkiimme puoli kymmenen aikaan illalla rättiväsyneinä. 

Great Ocean Roadilla on niin paljon nähtävää, että yhdessä päivässä kaikkea on mahdotonta nähdä. Meille kaksi päivää oli ihan sopiva aika. Ajoimme tien siis edestakaisin, koska ensimmäisenä päivänä jouduimme jättämään maisemakatselut loppuosiolta väliin, jotta ehtisimme illaksi majapaikkaamme. Toisena päivänä sitten ehdimme katselemaan ajan kanssa esimerkiksi 12 apostolia ja London Bridgen. Ulkonakin tarkeni ihan hyvin, asteita oli 45. :) 

Maisemat yllätti meidät täysin. Välillä ajoimme aivan meren vierellä ja välillä tie poikkesi rannalta sademetsän uumeniin. Matkalla on myös peltoja, lehmiä, lampaita, idyllisiä pikkukaupunkeja sekä kymmeniä scenic lookout -pisteitä. Näimme kauan odotettuja kenguruita Anglesean golf-kentällä. Aivan, kengut asuvat siellä golffareiden keskellä. Tästä saimme vinkin Melbournelaisessa kuppilassa vieressämme istuvalta naiselta. Suomalainen ihan hämmentyy kun tuntemattomat ihmiset alkavat juttelemaan. ;) 

Koala-bongaus tuotti tulosta Cape Otwayn majakkatiellä. Kaksi koalaa huomasimme puissa ihan itse ja lisää löytyi sieltä missä autot oli pysähtyneinä ja ihmisiä oli kameran kanssa tien pientareella. Muutkin olivat siis tietoisia, että juuri tuolla majakkatiellä koaloita melko varmasti näkee. 

Tässä kuvasatoa noilta kahdelta päivältä. 

Kuva kenguruista on vähän kaukaa, koska golf-kentälle ei päässyt kuvailemaan. 



Tässä kohtaa olimme eksyneet väärälle tielle, mutta sielläkin oli ihan kaunista 


12 apostolia. Varmaankin tien kuvatuin kohta.


 London Bridge

 Oli pakko päästä kaverikuvaan koalan kanssa :D 



-M&J 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Melbourne

Pitkästä reissupäivästä palauduttuamme lähdimme katsastamaan miltä Melbourne City näyttää. Kävelimme ydinkeskustassa ihmetellen sen rauhallisuutta. Lähes neljän miljoonan asukkaan kaupungiksi keskusta vaikutti paljon pienemmän kaupungin keskustalta. Pitkän Aasian rupeaman jälkeen oli muuten mukava kävellä leveillä jalkakäytävillä, joissa ei tarvitse varoa kuoppia eikä myöskään tietä ylittäessä tarvitse varoa henkensä puolesta. Emme käyneet tällä kertaa missään nähtävyyksissä, kävelimme vain kaduilla ja ihastelimme näkymiä. Keskustasta löytyy pilvenpiirtäjiä mutta myös kauniita vanhoja kivitaloja. Graffiteja ja seinämaalauksia löytyy paljon kunhan muistaa kurkata nurkan taakse sekä kapeille kujille. 



   

  


Sattumalta osuimme kaupunkiin juuri Australian Open -tennistapahtuman aikaan, joten sinnehän oli mentävä. Menimme katsomaan Jarkko Niemisen ensimmäistä matsia, joka kesti melkein neljä tuntia. Onneksi lämpömittarissa oli asteita "vain" 34 eikä yli neljääkymmentä kuten tulevina päivinä. Katsomossa oli muitakin suomalaisia, joiden joukossa oli myös eläköityneitä entisiä tennispelaajia. Yhdeltä Australiassa asuvalta suomalaisherralta saimme kutsun hänen kotiinsa käymään, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin. Mukava tapahtuma kaikenkaikkiaan ja voittokin tuli Jarkolle alun vaikeuksien jälkeen. (Toisin kuin seuraavassa pelissä...) Erityisesti sydäntä lämmitti se, että katsomon ruotsalaiset olivat myös kannustamassa Jarkkoa äänekkäästi. Alla som älskar Jarkko klappar nu! :) 





Ensivaikutelma Australiasta oli todella positiivinen. Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja yleisesti ottaen rento meininki. Kaupoissa tai ravintoloissa usein vaihdetaan perusasioinnin lisäksi myös muutama sana säästä, tenniksestä tai mistä vain. Täällä saa englannin kieltä harjoitettua enemmän kuin Aasiassa, jossa kokonaisilla lauseilla ei tullut ymmärretyksi ja monet tilanteet menivätkin käsillä puhumiseksi. Vaihteeksi on kiva olla taas länsimaisessa kulttuurissa, jossa kaikki toimii yleensä järkevästi, hanavettä voi juoda jne. Asian kääntöpuolena noin 10 kertaa korkeammat hinnat. Yleinen fiilis on myös tietysti täysin eri kuin Aasiassa, täältä puuttuu sellainen yleinen hälinä, mopot, kanat, katukoirat sekä hajut.

Seuraavana ohjelmassa olisi ajelua Great Ocean Roadin maisemissa. Se vaatii ihan oman kirjoituksensa, niin upea paikka on kyseessä.

-M&J 

torstai 16. tammikuuta 2014

Yli vuorokausi reissaamista


Maailman ympäri -lentolippujemme kolmas lentokiinnitys oli 10.1. Singaporesta Melbourneen. Olimme Bangkokissa edeltävät päivät, joten meidän oli ennen mantereen vaihtoa lennettävä Singaporeen. Ostimme lennot AirAsialta muutamaa päivää ennen Australian lentoa. Reissaaminen on mennyt meillä jo sen verran rennoksi, että mitäs sitä turhia ostamaan lentoja viikkoja etukäteen, kun sen voi hoitaa ihan viime tipassakin.. ;) No, onneksi saimme lennot kohtuuhintaan, noin 70 € / henkilö. 


Lähdimme hostelliltamme perjantaiaamuna kahdeksan aikaan aamulla. Päivän ensimmäinen lentomme oli perillä Singaporessa iltapäivällä kolmen aikoihin. Singaporen lentoasemalle jäi noin nelisen tuntia aikaa kulutettavaksi ennen kuin Quantasin lento Melbourneen lähti. Kyseinen lentoasema on valittu monena vuonna maailman parhaaksi, joten siellä oli mukavat olosuhteet kuluttaa lentojen väliaika. Maria saikin nukuttua hetken tv-loungen sohvalla, toisin kuin Juha (ks. kuva). Päivän toinen lento kesti reilut 7 tuntia. Emme saaneet nukahdettua lennolla, joten koko yö meni valvoessa ja leffoja katsellessa. Olimme perillä Melbournessa aamulla seitsemältä Australian aikaa. Aussitullia hieman jännitimme, mutta pääsimme kuin pääsimmekin läpi vaikka emme olleet desinfioineet kengänpohjiamme. Tullin kaavakkeessa kysellään kaiken näköistä, esimerkiksi onko mukana vieraan maan maaperää kengänpohjissa... Helpottuneina otimme lentokenttäbussin keskustaan, josta pääsimme kätevästi junalla South Yarraan, jossa hostellimme sijaitsi. 

No comments.

Yleensä olemme saaneet hotellihuoneen jo aamulla, vaikka virallinen check in -aika olisi vasta iltapäivällä. Tällä kertaa tietenkin, kaiken valvomisen jälkeen, saisimme huoneen vasta tasan klo 14. Mikäs siinä, jätimme reput hostellille ja lähdimme lähialueelle kävelemään ja etsimään sopivaa (lue: sopivan hintaista) ruokapaikkaa. Sellainen löytyikin eksoottisesta lähi-Subwaysta. ;) Olimme muuten tietämättämme valinneet hostellin sijainnin joltain Melbournen hipsteri-/hienostoalueelta ja emme oikein sopineet katukuvaan lentoa varten valituissa mukavissa vaatteissamme... Syömisen jälkeen väsymys alkoi painaa entistä enemmän, mutta Maria sai loistoidean hyvästä ajankulutustavasta. Lähistöltä löytyi leffateatteri ja menimme katsomaan Walter Mittyn ihmeellinen elämä -elokuvan. Leffa oli tosi hyvä ja Juhakin heräsi alun pikku nokosten jälkeen äänitehosteisiin. Leffan jälkeen pääsimme viimein huoneeseemme ja nukuimme kevyet viiden tunnin iltapäiväunet.

-M 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Goodbye Asia!

Viimeiset päivät Aasiassa vietimme mahtavassa, tuoksujen ja hälinän täyttämässä Bangkokissa. Alun kangertelun jälkeen olemmekin hurahtaneet kaupunkiin täysin! 

Tällä kertaa otimme riskin ja vaihdoimme hyväksi havaitun vakiohostellimme toiseen. Iloksemme saimme huomata, että tämä uusi olikin vielä parempi kuin edellinen. Kolmen tähden hostelli, Siamaze, sijaitsee Sutthisan -metroaseman läheisyydessä. Ei siis aivan keskustassa, mutta metrolla kun ajelee viisi pysäkin väliä niin on jo Sukhumvit -asemalla. Hostelli oli aivan uusi ja erittäin viihtyisä. Patjat olivat parhaimmat koko reissun aikana, aamupalaa oli tarjolla ja palvelukin oli ensiluokkaista. Tämä hostelli kiilasi viime metreillä yhdeksi Aasian suosikiksemme.  

Tällä kertaa ohjelmassamme oli muun muassa shoppailua. Australian hinnat ovat sen verran korkeammat eli jos jotain aikoisimme ostaa niin nyt oli sen aika. Viihdyimmekin jonkin verran Terminal 21 -ostoskeskuksessa. Ostoskeskuksen kyltit ja opasteet jäljittelevät lentokenttien kylttejä ja eri kerroksista löytyy eri maiden teemoja.

Lisäksi kävimme räätälillä teettämässä Juhalle puvun, joka lähti postin mukana Suomeen. 

Sovittelua ja mittausta 

Terminal 21, "Lontoo"

Terminal 21, "San Francisco"

Kaupunkikuvaa

Saimme vihdoin maistettua durian -nimistä hedelmää joka on ollut "to do" -listallamme koko Aasian vierailun ajan. Jostain syystä maistaminen jäi viimeisiin Aasian päiviin... Kyseinen hedelmä on hajunsa takia kielletty monissa julkisissa tiloissa. Durian on iso, vihreä ja piikikäs hedelmä, jonka sisältä paljastuu jopa hieman karkille maistuva keltainen sisus. Hyvää ja makeaa oli, kannattaa maistaa! Suunnitelmissamme oli tällä Bangkokin vierailulla käydä jokiristeilyllä, katsomassa thai-nyrkkeilyä ja käydä jossakin kaupungin kymmenistä skybareista. Puvun teettämisessä sovituksineen meni yllättävän paljon aikaa joten noista suunnitelmista ehdimme toteuttaa vain skybarissa käymisen, yllätys yllätys. ;) Kävimme Marriot Sukhumvit -hotellin 48 kerroksessa Octave -nimisessä baarissa ja näkymät olivat aika jees, vai mitä sanotte? 



Tuli siis aika heittää hyvästit Aasialle ja lähteä down underiin! Haikein mielin lähdimme Aasiasta neljän ja puolen kuukauden jälkeen mutta eiköhän Australia vie meidät mukanaan ystävällisyydellään ja kauneudellaan. :)

-M

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pikavisiitti Hua Hiniin

Bang Saphanin jälkeen lähdimme Hua Hiniin, joka sijaitsee noin 150 kilometriä pohjoiseen Bang Saphanista. Tarkoituksemme oli käydä treffaamassa Peksiä, joka oli Hua Hinissä lomailemassa. Suunnitelmissa oli taittaa matka tälläkin kertaa junalla, mutta junat oli pääsääntöisesti myyty loppuun paikallisten lomien takia. Menimme kuitenkin juna-asemalle siinä uskossa että saisimme liput kolmannesta luokasta, jonne lippuja on aina saatavilla. Kyseisessä iltapäiväjunassa ei kuitenkaan ollut kolmatta luokkaa ollenkaan, joten piti keksiä joku toinen kulkuväline. Bussiasema oli onneksi parin sadan metrin päässä ja saimme liput kahden tunnin päästä lähtevään bussiin. Odotusaika sujui mukavasti kahvilassa lounaan merkeissä ja netissä surffaillen. Bussimatkalla näimme pahan näköisen kolarin motarin vastakkaisella kaistalla. Täyteen, ja vähän ylikin, kuormattu lava-auto oli kaatunut ja ambulanssi lähti pillit ulvoen paikalta.

Saavuimme Hua Hiniin illan jo pimennyttyä. Bussi jätti meidät sen tien päähän, jolla hotellimme sijaitsi. Lähdimme kävelemään tietä pitkin ja emme löytäneet hotelliamme vaikka sen piti sijaita kadun varrella. Sen sijaan bongasimme sattumalta Peksin ravintolan terassilta ja saimme apua suunnistukseen ja vielä mopokyydin hotellille. :) 

Pari päivää Hua Hinissa meni kuulumisia vaihdellen ja iltaisin Hua Hinin kuppiloissa istuskellen. Marialle iski pienimuotoinen flunssa päälle ja päivä meni hotellilla levätessä. Juha ja Peksi sen sijaan kävivät biitsillä ja huristelemassa mopolla lähiympäristössä. Mukava löytö oli suomalaisen ylläpitämä thai boxing -treenisali, jossa pojat kävivät rupattelemassa. Olipas mukava nähdä Peksiä ja myös uusia tuttavuuksia Peksin kautta!

Mää ja poja. Gyl :) 

Lauantaina otettiin suunta taas vaihteeksi kohti Bangkokia, jossa viettäisimme viimeiset Aasian päivät. 


-J&M

maanantai 6. tammikuuta 2014

Rentoa rantaelämää

Junamatkan Bangkokista Bang Saphaniin piti kestää kuusi tuntia, mutta kahdeksan tuntia siihen lopulta meni. Yllättävän mukavasti matka kuitenkin sujui eikä nälkäkään päässyt yllättämään. Ruokamyyjät kiertelivät junan käytävillä jatkuvasti ja asemilla ruokaa kaupattiin myös junan ikkunoista. Matkustimme kakkosluokassa, jossa ilmastoinnin virkaa hoiti avoimet ikkunat sekä tuulettimet. Thaimaan junissa ykkösluokassa on vain makuupaikkoja, joten kakkosluokasta löytyy parhaat istumapaikat. Edullinen kolmosluokkakin löytyy, nimettyjä istumapaikkoja ei ole ja siellä saattaa joskus olla aika täyttä. 

Pääsimme perille Bang Saphan Yai:hin yhdeksän aikaan illalla. Olimme varanneet yhden yön hotellista booking.comin kautta, koska emme halunneet alkaa metsästämään bungalowia niin myöhään illalla. Bang Saphan on pieni kaupunki ja turisteja on suhteellisen vähän. Takseja kaupungissa ei ole ollenkaan, joten meidän oli otettava mopotaksit päästäksemme hotellille noin 6 kilometrin päähän. Pienen tinkaamisen jälkeen hypättiin kyytiin rinkkoinemme (ilman kypärää!) ja lähdimme pimeässä illassa kohti rantaa. Juhalla oli pieni aavistus, että menimme väärään suuntaan kuin mihin olisi pitänyt... Aavistus osui oikeaan; mopotaksit veivät meidät Roy-Ta-Wan -nimisen majapaikan eteen kun taas varauksemme oli Ladawan -nimiseen hotelliin. Mopotaksit sekä majapaikan vanhempi rouva yrittivät kovasti puhua meille thain kielellä jotain ja vakuuttelivat että tämä on oikea paikka. Mielessä pyöri, että yrittivätkö he tarkoituksella huijata meitä eri paikkaan mihin olimme pyytäneet. Alkoi myös vähän huolestuttamaan että miten pääsemme oikeaan paikkaan joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä. Kellokin oli jo puoli kymmenen, oli pimeää ja väsyttikin aika paljon. Lopulta paikalle tuli henkilö joka osasi englantia ja kerroimme hänelle että meillä oli varaus Ladawan-hotelliin. Tämä henkilö tiesi hotellin ja kertoi muulle seurueelle että mihin hotelliin meillä oli varaus. Nyt vain piti saada mopotaksit viemään meidät oikeaan paikkaan samalla hinnalla. Pienen vääntämisen jälkeen se onnistui ja hieman ennen kymmentä pääsimme hotellille. Ilmeisesti kyse oli loppujen lopuksi väärinkäsityksestä eikä huijauksesta. Tämän päivän jälkeen uni kyllä maistui. :) 

Seuraavana päivänä lähdimme buukatulla autokyydillä, mihinkäs muuallekaan, kuin sinne samaiselle rannalle jossa olimme edellisenä iltana seikkailleet. Suan Luang Beach oli siis varsinainen päämäärämme ja sieltä oli nyt tarkoitus etsiä mukava rantabungalow pidemmäksi aikaa. Menimme kysymään Lola -nimisestä paikasta majoitusta ja sieltä järjestyikin neljäksi yöksi mukava mökki. Uuden vuoden aikaan lähes kaikki majoituspaikat olivat täynnä ja jouduimmekin vaihtamaan pari kertaa majapaikkaa koska buukkauksia oli niin paljon. Lopulta vietimme rauhallisessa Bang Saphanissa reilut kaksi viikkoa, akkuja ladaten. Paikka soveltuikin siihen tarkoitukseen erittäin hyvin. Kohde tuntui olevan ranskalaisten ja saksalaisten eläkeläisten suosiossa ja monet asuvat bungaloweissaan koko talven. Lapsiperheitä sekä nuorempia pariskuntia oli myös muutamia, mutta kaiken kaikkiaan turisteja oli tosi vähän. 

Päivät kuluivat leppoisasti ilman suurempia ohjelmanumeroita. Riippumatossa oli mukava lueskella kirjaa tai sitten istua rantaravintolassa kiireettömästi ruokien äärellä. Blogiakin yritimme saada hieman ajan tasalle. Muutamana päivänä vuokrasimme mopon ja kävimme ajelemassa lähiseuduilla. Liikenne oli niin vähäistä että uskaltauduimme vuokraamaan skootterin ensimmäistä kertaa. Kävimme ajelemassa naapurikylissä Bang Krutissa sekä Bang Berdissä. Molemmat olivat mukavia ja hiljaisia rantapaikkoja. Itse asiassa Hua Hinistä parisataa kilometriä etelään on lähes autiota hiekkarantaa. Sieltä löytyy mukavia kohteita, mikäli haluaa viettää rauhallisempaa lomaa kauempana turistimassoista. Perusbungalowien hinnat ovat todella edullisia. Meillä halvimmillaan yöpyminen maksoi siistissä bungalowissa 7,50 € / yö, tähän sisältyi lämmin vesi, wifi-yhteys ja bungalowista löytyi myös jääkaappi.

Joulun vietimme rauhallisesti ilman minkäänlaista jouluhössötystä. Tämä oli vaihteeksi ihan mukavaa. Uutena vuotena rantakuppila "Why Not Bar" järjesti isot juhlat, joissa oli tarjolla ruokaa ja ohjelmassa karaokea. Thaikku-karaoke alkoi kylläkin aika nopeasti kyllästyttämään ja kaikki biisit kuulosti melko lailla samanlaisilta. ;) Tutustuimme bileissä myös naapuribungalowissa asuneeseen kanadalaispariskuntaan ja vietimme melkein koko illan heidän kanssaan. 

Bang Saphanin jälkeen olisi vuorossa kaverin tapaamista Hua Hinissa sekä vaihteeksi lisää Bangkokia. Ja Australiaan lähtö lähenee! Näistäkin juttua tulossa, olkaahan kuulolla.

-M&J

Idyllinen Bang Saphan Yain juna-asema

Asumus nro 1


Asumus nro 3 sekä Honda Dream :)

Auringonlaskun aikaan oli sopiva ilma lähteä rannalle kävelemään

Varjobileet

Nuija ja tosinuija

Rantatiellä ei ruuhkia ollut

Vuoren päältä löytyi tämä kultainen heppu

Kalastajakylä


Uutena vuotena lähetimme tulilyhtyjä ilmaan 

Jiihaa!