Matkaväsymystä Bangkokissa

Saarielämän kestettyä kymmenen päivää oli aika siirtyä taas sivistyksen pariin. Saarelta lähtöä edeltäneenä yönä meri pauhasi enemmän kuin edellisinä öinä ja häiritsi vähän yöuntakin. Aamulla lähtiessämme veneelle päin meri näytti vellovan melkoisesti. Hyppäsimme veneen kyytiin ja olihan se aika kiikkerää kyytiä. Vene vaihtui isompaan lauttaan noin tunnin matkan jälkeen. Vaihto tapahtui saaren toisella puolella, jossa oli enemmän turisteja. Kun katselimme aamupäivällä krapulaisia mereen hyppiviä länsimaalaisia olimme tyytyväisiä että valitsimme nimenomaan rauhallisen Sok San -kylän puoleisen rannan. Pysähdyksen aikana ehdimme käymään kahvilla italialaisen naisen ylläpitämässä kahvilassa, jossa saimme kuulla että aallot olivat poikkeuksellisen korkeita siihen vuodenaikaan nähden. Puolitoistametristen aaltojen saattelemana lautta lähti kohti Sihanoukvilleä, mutta merenkäynti onneksi vähän helpotti loppumatkasta. 

Lensimme seuraavaksi Bangkokiin tutusta Phnom Penhistä. Ennen lentoa vietimme pari päivää vielä Phnom Penhissä ja majoituimme tähän mennessä edullisimpaan hotelliin. Hotelli ei ollut ihan ydinkeskustassa, mutta huone oli todella siisti ja iso. Hinta oli 6,50 € / yö! Nautiskelimme taas rajattomasta sähköstä, nettiyhteydestä, lämpimästä vedestä ym. Tripadvisorin innoittamana lähdimme katsomaan kambodzalais-saksalaista leffaa "Same same but different" The Flicks -nimiseen teatteriin. Teatteri esittää klassikkoja ja kambodzalaisia elokuvia uusimpien kassamagneettien sijaan. Lisäksi teatterin erikoisuutena oli löhöilypatjat sekä -sohvat joilla oli mukava katsoa elokuvaa nauttien samalla ruokaa ja juomaa. Voimme suositella! 

Koh Rongin saarelta lähdön jälkeen olimme havainneet, että matkaväsymystä alkoi ilmetä ja sitä jatkui myös Bangkokissa. Olimme tietoisia että matkaväsymys iskee lähes poikkeuksetta näin pitkillä reissuilla, mutta oli silti yllättävää kuinka voimakas tämä olotila oli. Muutamaan päivään ei juurikaan huvittanut lähteä katselemaan kaupunkia ja nähtävyyksiä. Asiaa ei juurikaan auttanut se, että Bangkokin kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle ja liikkuminen siellä vaatii jonkin verran ponnisteluja. Yhtenä päivänä lähdimme kävellen katselemaan kaupunkia, mutta päädyimme harhailemaan kaksi tuntia löytämättä mitään mielenkiintoista. Pari tyyppiä pysähtyi juttelemaan meille kadulla ja vihjaisi ettei kannattaisi lähteä joelle päin jonne olimme suuntaamassa. Tämä liittyi luultavasti Bangkokissa alkaneihin hallituksen vastaisiin protesteihin, joten päätimme lähteä varmuuden vuoksi kävelemään takaisin päin. Etsimme lähimmän skytrain-aseman ja suuntasimme uupuneina takaisin hostellille. Huomasimme että ei kannata lähteä väkisin liikenteeseen ja jäimmekin seuraavana päivänä hostellille lukemaan kirjoja ja kävimme syömässä lähiravintolassa. Tässä vaiheessa Bangkok tuntui jokseenkin vaikeasti lähestyttävältä kohteelta. 

Kun pahin väsymys oli taltutettu, lähdimme katsomaan thainyrkkeilyä MBK Fight Night:iin. Tapahtuma on ilmainen ja yleensä joka keskiviikko järjestettävä thainyrkkeilyilta MBK-ostoskeskuksen pihassa. Vihdoinkin pääsimme katsomaan Thaimaassa tätä lajia. Kiinnostus lajiin tuli Juhan harrastettua tätä lajia muutaman vuoden. Harmi, että lajin treenaaminen ei täällä nyt onnistu, koska paikat eivät kestä. Itse tapahtuma oli viihdyttävä ja näimmekin muutaman hyvän ja tasokkaan ottelun. Viihdettä parhaimmillaan!

Sattumalta Marian ystävä, Jenni, ilmoitti tulevansa työreissulle Bangkokiin. Jäimme suunniteltua pidemmäksi ajaksi kaupunkiin, jotta ehdimme näkemään ystävää ja päivittämään kuulumiset. Oli niin hauskaa! Kiitokset ja terkkuja Jepalle! :D 

Protestit olivat yltyneet kaupungissa aina vaan suuremmiksi mutta tällä kertaa emme törmänneet isoihin mielenosoittajajoukkoihin, kuten aiemmin tapahtui Phnom Penhissä. Yhtenä iltana näimme mielenosoittajia ajamassa mopoilla ja autoilla lippuja liehuttaen ja pilleihin puhaltaen majoituspaikkamme lähistöllä. Ainakin tähän asti protestit olivat pysyneet suhteellisen väkivallattomina, toivotaan että näin jatkuu. 

Alkupäivien jälkeen Bangkok alkoi tuntumaan mukavammalta kaupungilta. Bangkok on ISO kaupunki ja tuntuu että sieltä on välillä vaikea löytää etsimäänsä paikkaa. Emme käyneet missään "pakollisissa" nähtävyyksissä koko vierailun aikana vaan kävimme esimerkiksi shoppailemassa pakollisia hankintoja ja nautimme kaupungin vilkkaasta yleisfiiliksestä. Yritimme vähän urheillakin, joka tuntui ihan piristävältä välillä. :) Valokuvauksen suhteen olemme olleet viime aikoina vähän laiskoja, mutta tässä joitain kuvia Bangkokista. 

-M&J 

 

Skytrain oli kätevä kulkuväline

 

Joku temppeli, jonka sisällä emme käyneet ;)

Lots of ananas

Koh Rong - katoava paratiisi?

Emme tarkoituksella etsineet matkallamme ”paratiisisaarta”, mutta tuntuu että sellaisen kuitenkin löysimme. Halusimme Kambodzan kaupunkikohteiden jälkeen päästä rantalomalle rentoutumaan ja mietimme eri kohteita. Mantereen puolella vaihtoehtona oli esimerkiksi Sihanoukvillen rantakaupunki. Netin ja matkaopaskirjan mukaan se olisi kuitenkin täynnä turisteja ja meno sen mukaista. Marian sinnikkäiden nettiselailujen ja meilien lähetyksen ansiosta päädyimme Koh Rongin saaren Sok San -nimiseen kalastajakylään. Sok Sanin kalastajakylässä on tällä hetkellä ainoastaan kolme eri majoitusvaihtoehtoa sekä neljäs, suomalaisen omistama guest house, seitsemän kilometrin matkan päässä kylästä. Sok Sanin majoituksia ei löytynytkään yleensä käyttämästämme Booking.comista vaan piti lähettää useampia sähköposteja jotta saimme yhteyden yhteen näistä majoituspaikoista. Tarkemmat varauksen yksityiskohdat sekä venekuljetus piti hoitaa soittamalla majoituspaikan managerille. Mietimme jo, että onko tämä nyt kaiken vaivan arvoista, kun toiselle puolelle saarta olisi päässyt paljon helpommin varaamalla huone ja kuljetus netistä. Sok Sanin ranta oli valittu yhdeksi Aasian kauneimmista, joten onneksi olimme sinnikkäitä ja saimme lopulta bungalowin varattua. 

Ennen saarelle pääsyä meidän piti siirtyä Phnom Penhistä minibussikyydillä Sihanoukvilleen, josta jatkaisimme veneellä Koh Rongin saarelle. Bussikyyti eteni nyt jo totuttuun tapaan, eli vauhti oli melkoisen hurjaa; ohitteluja oikealta ja vasemmalta ja välillä keskeltäkin! Tieosuus on Kambodzan tasokkain, joten kuoppia oli paljon vähemmän kuin aiemmin. Tiessä oli myös päällyste suurimman osan matkasta. :) Matka Phnom Penhistä Sihanoukvilleen kesti nelisen tuntia. Olimme päättäneet yöpyä Sihanoukvillessä, koska edessä oli vielä parin tunnin venematka Koh Rongille. Sihanoukville osoittautui juuri sellaiseksi, kuin olimme sen mieltäneet. Turisteja oli paljon ja se näkyi katukuvassa kaupustelijoiden määrässä. Yhtä yötä enempään emme siellä olisi jaksaneet viettää. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa venekyydillä, joka siis kesti noin kaksi tuntia. Kun saavuimme saarelle, vastassa laiturilla oli kylän lapsia katsomassa uteliaina kuka sieltä saapuu. Kuten myöhemmin saimme todeta, saarella ei todellakaan tapahdu paljoa, joten muutaman turistin saapuminen oli lapsille ”iso juttu”. Laiturilta meidät nouti majoituspaikkamme työntekijä, jonka mukana kävelimme muutaman sadan metrin matkan majoituspaikaamme. Majoituksemme oli bungalow joka sijaitsi noin viiden metrin päässä rannasta. Meillä olisi siis oma ranta, jossa oli valkoista hiekkaa ja turkoosin väristä vettä! Bungalow, joka maksoi 20 $ / yö, oli parhaat päivänsä nähnyt mutta kelpasi meille vallan mainiosti. Myöhemmin kävi vielä ilmi, että olimme ainoat asukkaat tässä guest housessa ja toisissakin oli vain muutamia ihmisiä. Oletimme että kymmenen päivän aikana tulisi enemmän turisteja, koska sesonki oli juuri alkamassa. Saimme kuitenkin huomata, että uusia turisteja ei juurikaan saapunut ja välillä olimme ainoat turistit koko kylässä. 

Myrsky oli katkaissut laiturin

Aamulla oli mukava herätä kun tiesi että tällaiset näkymät odottavat

Sok Sanin kylä on keskittynyt yhden hiekkapolun varteen, jolla ainoat näkemämme moottoriajoneuvot olivat pari mopoa ja yksi mönkijä. Kävellessämme polkua meitä tervehti vesipuhvelit, porsas, ankkoja, koiria sekä muita eläimiä (puhumattakaan bungalowistamme löytyvistä eläimistä, niihin palataan myöhemmin...) Koiranpentuja oli kylällä muutamia ja yksi ylitse muiden; Lulu joka kävi bungalowillamme joka ilta ilahduttamassa meitä. Maria koirapelkoisena yllätti itsensäkin ottamalla tämän syliin pari kertaa. :)  

Kylän ainoa tie

Harvoja hetkiä kun possu oli hereillä, ruoka-aikaan tietenkin

Tämän lähemmäksi puhvelia emme uskaltaneet mennä

Lulu, meidän suosikkikoiramme

Saarella oli toiminnassa vain kaksi ravintolaa joihin meillä oli kävelyetäisyys. Kolmas oli 7 kilometrin päässä. Toinen näistä kahdesta ei ollut meidän makuumme, hinnat olivat korkeammat ja tunnelmakin paljon latteampi. Olimme yleensä lähes ainoat asiakkaat ravintoloissa. :) Toinen ravintola taas oli todella hyvä ja edullinen. Maukkaat ruoka-annokset maksoivat 3-4 dollaria. Ruokalistalla oli runsaasti tuoreita mereneläviä, joista pidämme erityisesti. Perheen omistamassa ravintolassa työskentelivät teini-ikäiset siskokset, joiden kanssa kielimuurista huolimatta tutustuimme päivien mittaan. Tytöt veivät meidät läheiselle vesiputoukselle, joka oli pienen viidakkovaelluksen päässä. Vesiputous oli upea ja tytötkin saivat pienen tauon työnteostaan kun lähtivät meidän ”oppaiksi”. Halusimme antaa heille pienen lahjan tästä ja muuta ei tähän tarkoitukseen keksitty kuin Marian rinkasta löytyneet kaksi Marimekon pussukkaa. Päätimme antaa nämä lahjaksi tytöille vesiputousreissusta. Suomi-Design kunniaan! 

Vakioravintolamme

Vesiputoukselle menossa

Elämä Sok Sanin kylässä oli todella rentoa. Riippumatot olivat kovassa käytössä päiväsiestan aikaan ja usein näkyi kyläläisiä kokoontuneena korttipelien ääreen. Jutellessamme saaren asukkaiden kanssa, paikalliset olivat välillä ihan hukassa mikä päivä on. Korjailimme paikallisia kertomalla mikä viikonpäivä oli, vaikka meilläkin oli välillä hankaluuksia pysyä päivistä selvillä. Päivät saarella kuluivat uiden, rannalla kävelylenkkejä tehden ja riippumatossa lueskellen. Iltaisin katselimme kaukaisten laivojen liikennettä ja pelattiin korttia. Palauteltiin korttipelejä taas mieleen monen vuoden tauon jälkeen, saarella kun ei ollut paljoakaan aktiviteetteja pimeän tullen. Nettiä ei ollut käytössä kuin parina päivänä prepaid-liittymän muodossa ja sähköäkin oli tarjolla vain iltaisin kuudesta kymmeneen. Joinakin päivinä sähköt loppuivat jo yhdeksän jälkeen, jolloin olikin hyvä aika mennä nukkumaan. Ja aamuisin herättiin klo 8-9 aikoihin. Saatiinpa meillekin iltakukkujille kerrankin tällainen unirytmi päälle. ;) 

Koululaisia kylätiellä

Bungalowimme oli tosiaan hieman ränsistynyt. Seinissä oli hieman rakoja eli tuuletus pelasi hyvin. ;) Kattokaan ei vuotanut, paljoa... Ensimmäisenä yönä heti satoi jonkin verran ja mietimme, pitääköhän jonkin verran reikäinen olkikattomme vettä. Suojasimme rinkat jätesäkeillä (kiitos Madventuresin poikien jätesäkki- ja muovitusvinkeistä!) ja tapanamme on säilyttää puhelimia aina minigrip -pusseissa. Tästä on ollut jo monesti hyötyä. Esimerkiksi kun joutuu hyppäämään veneestä rantaveteen ja puhelin on shortsien reisitaskussa. :) Ja sitten niistä eläimistä: gekkoliskot ovat normaali näky täällä Aasiassa ja ne ovatkin ihan mukavia ”lemmikkejä”, koska ne syövät hyttysiä ja muita ötököitä. Saarella oli normaalien 10-senttisten gekkojen lisäksi vähän isompia gekkoja ja säikähdimme kuin näimme tällaisen ensimmäisen kerran bungalowimme seinässä. Nämä gekot ovat jopa 30-senttisiä ja niiden pää pienen nyrkin kokoinen. Saimme myös selville syyn ”mysteeriääneen”, jota olemme kuulleet useassa paikassa tällä reissulla. Juuri nämä isokokoiset gekot päästelevät iltaisin äänekkäitä "gek-koo" -ääniä. 

Toisena päivänä illan jo hämärryttyä Maria näki bungalowin oven vieressä jonkin vihreän vilahtavan. Taskulampun valossa kurkattiin sängyn alle ja siellä oli puolitoistametrinen vihreä käärme! Pyydettiin majoitushenkilökuntaa heti paikan päälle, jotta saataisiin tieto onko käärme myrkyllinen vai ei. Käärme oli tässä välissä säikähtänyt ja mennyt seinän ja lattian väliin piiloon. Paikalliset eivät ehtineet nähdä käärmettä, mutta kuvailtuamme käärmeen he totesivat että ”No problem! No dangerous!”. Tässä vaiheessa emme siis voineet muuta kun odottaa, että käärme tulisi uudestaan näkyville. Kokeilimme kuitenkin suihkuttaa hyönteismyrkkyä sängyn alle – olimme tehneet näin aiemminkin häätääksemme pienemmät ötökät pois. Hetken päästä huomasimme, että käärme lähti nopeasti liikkeelle ulos seinänraosta. Se ei ilmeisesti tykännyt JumboSuper -nimisestä permetriinimyrkystä. :) Haimme paikalliset uudestaan avuksi ja he tulivatkin keppien kanssa ja päästivät käärmeen hengiltä. Olosuhteet huomioon ottaen, uni tuli kuitenkin yllättäen hyvin sinä iltana.  

Olimme monena päivänä aikeissa kävellä koko seitsemän kilometrin mittaisen rannan toiseen päähän ja käydä vierailulla suomalaisen pitämässä Broken Heart Guest Housessa. Pari päivää ennen saarelta lähtöä lähdimme kävelemään pitkin ”autiota hiekkarantaa” ja parin tunnin päästä olimme perillä. Välillä pysähdyimme valokuvailemaan ja uimaan, olihan lämmintä yli 35 astetta! Ainoa negatiivinen asia saarella oli roskat. Koko tuon seitsemän kilometrin matkalla oli rantapientareella kaikennäköistä roinaa; lasipulloja, muovia, loisteputkia, tv(?!) ym. ym. Rantahiekka vesirajassa oli kuitenkin erittäin puhdasta, meren aallot pitivät siitä huolen. Perille päästyämme tervehdimme englanniksi vaaleaihoista tyyppiä baaritiskin takana ja kysyimme heti mistä hän on kotoisin. Hän oli suomalainen, kuten paikan omistaja ja muutama muukin työntekijä. Vaihdoimme kuulumisia heidän kanssaan ja katselimme auringonlaskua, jonka jälkeen pitikin lähteä venekyydillä takaisin omalle bungalowille. Mietimme olisimmeko menneet vielä yhdeksi yöksi BHGH:iin Sok San -kylän majoitusbuukkauksen loputtua. Olisi ollut kiva jutella suomalaisten kanssa enemmänkin. Jatkosuunnitelmat oli lyöty lukkoon, joten jätimme sen väliin. 

Roskaista, mutta kaunista

Joku oli tehnyt taideteoksen rannalle ajautuneesta tv:stä

Saari on todellisten muutosten edessä. Saarelle on suunnitteilla lentokenttä, hotelleja ja muita aktiviteettejä. Vierailumme aikana näimme useamman kerran helikopterin lentävän pitkin rantaviivaa. Nämä lennot liittyivät ilmeisesti juuri näihin suunnitelmiin. Mikäli haluaa nähdä Koh Rongin ja varsinkin aidon Sok Sanin kylän ja rannan, niin kannattaa matkustaa saarelle nyt, kun siellä on aitous vielä jäljellä. 

-M&J

Phnom Penh

Otimme minibussin siirtymälle Siem Reapista Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Kyyti maksoi 10 $ / henkilö ja reilun 200 kilometrin matkaan meni viisi tuntia. Miten voi mennä niin kauan? No, tiet eivät ole ihan parhaassa kunnossa. Sarjamme bussitarinoita sai taas uuden luvun... Tiessä oli ehkä enemmän kuoppaisia kohtia kuin sileitä, joten meno oli sen mukaista. Välillä ei meinannut penkissä pysyä. Ja lisäksi kuskimme ajoi kuin mielipuoli, mikä täällä on silti enemmän sääntö kuin poikkeus. Liikenteessä näkyi – usein täyteen kuormattuna - kaikenlaista kulkuvälinettä, joita sitten kuskimme ohitteli melkoiseen tahtiin; mopoja, kuorma-autoja, polkupyöriä, sekä erikoisen näköisiä vetotraktoreita kärryineen. Tienvarsilla oli myös lehmiä tasaisin väliajoin. Muutama oli myös keskellä tietä, jolloin bussi joutui hieman hidastamaan. Melkoista menoa... 

 Näkymää bussin ikkunasta

 Sadekaudella tulvat ovat yleisiä

Phnom Penhissä bussi jätti meidät Central Marketin tuntumaan, josta oli noin kilometrin matka majoituspaikkaamme. Bussista päästyämme paikalliset tuk-tuk -kuskit alkoivat kilpaa tarjoamaan kyytejä meille, mutta näihin tarjoajiin jo tottuneina laittoimme nopeasti rinkat selkään ja vastailimme kohteliaasti ”No thank you”. Phnom Penhin keskusta-alueella katujen nimet ovat suurelta osin pelkkiä numeroita, joten suunnistaminen on suhteellisen helppoa. Matkaopaskirjan kartan avulla löysimme helposti majoituspaikkaamme, joka sijaitsi kadulla nro 13, muutaman korttelin päässä jokirannan rantabulevardista. 

Ensituntumalta Phnom Penhistä huokui jonkinlainen rauhallisuus ja rentous, huolimatta sen kaoottisesta liikenteestä ja ihmisvilinästä. Tällaista rentoutta emme aiemmissa suurkaupungeissa olleet vielä kohdanneet. Ensimmäisenä iltana päätimme lähteä kävellen katselemaan kaupunkia. Muutaman kilometrin kävelymatkalla näimme mm. kuninkaallisen palatsin ja Tonle Sap -joen rantakadun. 

Katukuvaa

Seuraavana päivänä nukuimme hieman myöhempään. Aikaiset herätykset Siem Reapin temppelikierroksella sekä edellinen matkapäivä vaativat veronsa. Iloksemme huomasimme kuitenkin, että majoituspaikkamme tarjosi aamiaista vielä puolen päivän aikoihin. Lisäksi majoituspaikkamme työntekijät olivat kaikin puolin erittäin ystävällisiä ja auttavaisia.  Hotelliuoneemme ei ollut myöskään hinnalla pilattu, yö maksoi 8 €.

Aamiaisen jälkeen suunnistimme Killing Fieldsille (Choeung Ek). Tämä ja Security Prison 21 (Toul Sleng Genocide Museum) muistuttavat Kambodzan synkästä lähihistoriasta, joka ajoittuu punakhmerien (Khmer Rouge) hirmuhallinnon ajalle vuosina 1975-1979. Tuona aikana arviolta jopa kolme miljoonaa ihmistä teloitettiin näiden kaltaisilla tuhoamisleireillä ja tutkintavankiloissa, joita sijaitsi suuremmissa kaupungeissa ja niiden läheisyydessä ympäri maata. Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa nämä molemmat samana päivänä, mutta koska pääsimme vasta puolen päivän jälkeen liikenteeseen, jätimme S21:n seuraavalle päivälle. Kokemuksena nämä molemmat olivat melko pysäyttäviä. Vierailijoiden kasvoilla ei juurikaan hymyä näkynyt. Synkkyydestään huolimatta näihin kannattaa ehdottomasti tutustua Phnom Penhin vierailun yhteydessä. 

S21 -vankila, nykyisin museo, sijaitsee vanhassa koulurakennuksessa

Muilta osin aikamme Phnom Pehnissä kului iloisemmissa merkeissä. Muutamalla tuk-tuk -ajelulla pääsimme katselemaan kaupunkia hieman laajemmalta. Killing Fields -reissulla sattui mielenkiintoinen tapahtuma, kun juutuimme puoleksi tunniksi risteykseen rauhallisen mielenosoitusmarssin vuoksi. Mielenosoitus oli suunnattu Kambodzan valtapuoluetta kohtaan, joka on ollut vallassa yhtäjaksoisesti kymmeniä vuosia. Oppositiopuolueiden vaatimuksena oli saada uudet vaalit kesäkuussa järjestettyjen tilalle. Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että mielenosoitukseen oli osallistunut jopa 20 000 ihmistä. 

Tuk tuk -ajelulla saimme myös tuntumaa paikalliseen kaupunkiliikenteeseen. Täällä normaali matkustajamäärä mopon kyydissä on 3-4 ihmistä. Myös viisihenkinen perhe saattaa helpostikin matkustaa yhdellä mopolla. Liikenteessä näkyi myös melkoisia kuljetuksia; ylikuormattuja mopoja, henkilöautoja sekä kuorma-autoja ja usein kuormien päällä yksi tai useampia ihmisiä kyydissä. Kaikessa kaoottisuudessaan liikenne näytti jotenkin toimivan. Havaitsimme, että muihin suurkaupunkeihin verrattuna nopeudet Phnom Penhin keskusta-alueella ovat melko rauhallisia. Erikoisista ryhmittymisistä ja kaistanvalinnoista huolimatta kuljettajat tuntuivat löytävän loogisen ajoreitin /-järjestyksen isoissakin risteyksissä. Tien ylittäminen jalankulkijana vaatii välillä hieman kylmäpäisyyttä. Jos jää odottamaan ettei autoja tai varsinkaan mopoja tule, saa odottaa kauan. Sekaan on vain mentävä paikallisten esimerkkiä seuraten. Tien voi siis ylittää vaikka mopoja ja autoja tulisi molemmista suunnista. Tämä onnistuu kävelemällä rauhallisesti eteenpäin, jolloin mopot sekä autot väistävät kyllä. Liikennevalot ja suojatiet ovat täällä harvinaisia.  

 

 

 

 

Bensaa myydään katujen varsilla, esimerkiksi Pepsi-pullosta

Majoituspaikkamme läheisyydessä kulutimme aikaa tutuissa merkeissä; katselimme paikallista elämää ja kiertelimme etsimässä hyviä ja edullisia ruokapaikkoja. Hyvää ja edullista ruokaa löysimme muun muassa Night Marketista, jossa oli useita ruokaa tarjoavia kojuja ja ruokailu tapahtui bambumattojen päällä maassa. Maukkaan nuudeliannoksen hinta oli noin 75 senttiä. Iltaisin kadulla näkyi myös ikävämpiä asioita, kuten kodittomia ja erityisesti paljon katulapsia, joita Phnom Pehnissä arvioidaan olevan 10-20 tuhatta. Kontrastina näille katukuvassa näkyvät Range Roverit, Lexukset ja Bentleyt kertovat epätasaisesta tulonjakaumasta, joka kaupungissa ja koko maassa vallitsee. 

Valuutan käsittely Kambodzassa on mielenkiintoista. Maan oma valuutta on riel, mutta US dollarit ovat yleisesti käytössä. Dollareita tulee siis myös pankkiautomaatilta nostettaessa. Useimmat automaatit ottavat lisäkulun nostosta, noin 4-15 USD joka tulee kotimaisen pankin kulujen lisäksi. Löysimme kuitenkin sellaisenkin automaatin joka ei tätä ylimääräistä kulua perinyt. Riel-valuutta on käytössä lähinnä pikkurahana, joten vaihtorahaksi voi saada esimerkiksi 2 dollaria ja 2000 rieliä (n. 2,50 USD).

Useista epäkohdista huolimatta Phnom Penhistä jäi kokonaisuudessaan kuitenkin positiivinen kuva. Rankoistakin olosuhteista huolimatta Ihmiset jaksavat täällä hymyillä ja olla kohteliaita. Lisäksi ”hallittu” kaoottisuus, joka täällä vallitsee on jollain tavalla kiehtovaa. Tästä on mukava lähteä eteenpäin Kambodzan maaperällä. Seuraavaksi suuntaisimme kohti rauhallisempia maisemia, tavoitteena päästä rentoutumaan jossain hiljaisemmassa kolkassa... 

-J&M