Eräs matkapäivä

Heräsimme muutaman tunnin yöunien jälkeen aamulla neljän aikoihin, koska meidän piti olla viiden jälkeen Georgetownin lentokentällä. Lentäisimme ensin Air Asian koneella Kuala Lumpuriin, josta jatkaisimme puolen päivän jälkeen Malaysian Airlinesin lennolla Siem Reapiin Kambodzaan. Aikaisen lähdön takia turvauduimme taksikyytiin, jonka olimme varanneet hotellimme respan kautta edellisenä iltana. Taksikuskimme olikin jo odottamassa meitä puoli viiden aikoihin. Kuskimme oli erittäin puhelias ja intoutui juttelemaan kanssamme matkastamme ja muusta. Kävi ilmi että hän on innokas Formula 1 -fani ja että Kimi Räikkönen on hänen suosikkikuljettajansa. No tästähän saimme lisää jutun aihetta! 

Olimme hyvissä ajoin lentokentällä ja ehdimme vielä juoda aamukahvit ennen lentoa. Lento oli lyhyt ja Kuala Lumpurin lentokentällä olimme kello kahdeksan jälkeen. Air Asian halpalentoterminaalista siirryimme terminaalibussilla KL:n kansainväliseen terminaaliin ja jälleen saatiin ihmettelemisen aihetta - eli seuraavaksi sarjastamme bussitarinoita, osa kaksi. Terminaalibussi oli nimittäin jonkinlainen 90-lukulainen pitkän matkan liikennekäytöstä poistettu ”klassikko”, joka sattui lisäksi olemaan huonohko kunnoltaan. Bussi ei tuntunut pysyvän kaistojen välissä vaan kuskin täytyi jatkuvasti tehdä töitä, jotta ajokki pysyisi jotenkin hallinnassa. Olin näkevinäni myös kuskin ilmeestä pieniä tuskastumisen merkkejä, vaikka täällä päin ei ole yleensä tapana näyttää negatiivisia tunteita ulospäin. Siirtymä kesti 15 minuuttia ja välillä nopeus lähenteli satasta, jolloin kuskin veivaaminen näytti vähintäänkin työläältä. En tiedä johtuiko tämä yöunien vähyydestä, mutta jännittämisen sijasta allekirjoittanutta tämä näytelmä koomisuudessaan lähinnä nauratti, eivätkä muutkaan matkustajat tuntuneet tästä liiemmin piittaavan. Noh, bussi kesti tälläkin kertaa perille asti ja pääsimme toiseen terminaaliin.

Olimme varanneet vaihtoon reilummin aikaa, jotta ei tulisi kiire, joten päätimme mennä Siem Reapin lennon lähtöselvitykseen hyvissä ajoin. Lähtöselvityksessä virkailija sitten kysyi jatkolentojamme. Vastasimme tähän, että ei meillä ole, koska tarkoituksenamme on mennä rajan yli Vietnamin puolelle bussilla (tämä oli vielä suunnitteilla, mutta emme sitä tietenkään virkailijalle kertoneet). Virkailija oli hetken hiljaa ja sanoi, että maastapoistumislippu tarvitaan viisumia varten ja emme pääsisi Kambodzaan ilman sitä. Toistimme edelleen, että aiomme mennä rajan yli Vietnamiin bussilla ja että näitä lippuja ei saa etukäteen varattua. Tämän jälkeen virkailija kävi keskustelun toisen virkailijan kanssa. Tällä välin keskustelimme keskenämme suomeksi, että mitenkähän tässä mahtaa käydä, päästetäänköhän meitä koneeseen... Noh, seuraavaksi virkailja kysyi vielä meiltä, että onko meillä tarpeeksi rahaa mukana maassa oleskelun ajaksi. Vastattuamme tähän myöntävästi, hän tulosti liput ja ojensi ne meille, joten pääsimme ainakin tästä eteenpäin. Mielenkiintoista... 

Ennen lentoa mietimme vielä, että pitäisikö meidän ostaa varmuuden vuoksi jotkin halvat poistumislennot maahantulotarkastusta varten. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja jättää nämä ottamatta, olihan lentoyhtiökin meidät päästänyt eteenpäin. Pääsisimme kai kuitenkin illaksi takaisin Kuala Lumpuriin, mikäli meitä ei päästettäisi Kambodzaan. ;) 

Kambodzan tullissa maahantuloa varten tarvittiin kolme täytettyä lomaketta ja passikuva. Viisumi maksoi 20 dollaria ja sen jälkeen odotettiin virkailijajoukon hyväksyntää hetki. Tämän jälkeen mentiin maahantulotarkastukseen, jossa virkailija hetken syynättyään löi leimoja paperit täyteen, eli päästiin maahan!

Kentällä vastassa oli majoituspaikkamme järjestämä tuk-tuk -mopo ja erittäin ystävällinen kuljettaja. Hänen kyydillään lähdimme kohti majoituspaikkaamme. Jo ensimmäisten kilometrien aikana maisemia katsellessa huomasimme, että Kambodza tulisi olemaan aivan erilainen paikka kuin mikään muu tähän asti käymämme...

-J

Tuk-tukin kyydissä