Lombokin kautta takaisin Balille

Gili Airin jälkeen siirryimme läheiselle Gili Trawanganin saarelle muutamaksi päiväksi. Tällä saarella on maine ns. bilesaarena. Samoin kuin Airilla, Gili T:llä ei ollut moottoriajoneuvoja. Ihmisiä, polkupyöriä ja hevoskärryjä saarelta löytyi sitäkin enemmän. Saarella on paljon enemmän turismia kuin Airilla, siispä hotelleita ja ravintoloita löytyy moneen makuun. Muutama päivä vierähti taas rannalla ja uima-altaalla loikoillessa. Teimme tämänkin saaren ympäri kävelylenkin. Matka oli hieman pidempi kuin Airilla ja hikihän siinä tuli kun pari tuntia käveltiin yli 30 asteen helteessä. Yhtenä iltana oikein innostuimme juhlimaan ja olimme kuuntelemassa reggaebaarissa live-bändiä jopa ilta-kahteentoista asti. :)

Tuli aika jättää Gilin saaret taakse ja suunnata Lombokin saaren kautta takaisin Balille. Lombokissa yövyimme yhden yön Senggigi -nimisessä kaupungissa, joka on suosituin turistikohde Lombokissa. Olimme siis vain välipysähdyksellä Lombokissa, joten nähtävyydet sai jäädä toiseen kertaan. Tapasimme samassa paikassa lomailevia tuttaviamme, Päiviä ja Nielsiä, joiden kanssa kävimme syömässä. Terveisiä! Olipa mukava nähdä!

Seuraavana päivänä oli tiedossa pitkä matkustuspäivä. Aamulla klo 10 lähti bussi kohti Lembarin satamaa, josta matkustaisimme lautalla Balille. Reilun tunnin bussimatkalla oli kiva tarkkailla saaren elämää. Näimme naisia kantamassa päänsä päällä hedelmäkoreja ja lapsia kävelemässä koulupuvuissaan. Pienten kuorma-autojen kyydissä on yleensä tavaran lisäksi myös ihmisiä, yhden miehen näimme nukkuvan päivätirsoja kuorman päällä, siis liikkuvassa kuorma-autossa! Paikalliset kuljetusmetodit ovat kyllä välillä näkemisen arvoisia. Mopoilla voidaan kuljettaa ihan hyvin nelihenkinen perhe tai televisio tai sitten 10 metriä pitkiä bambukeppejä... 

Lauttamatka kesti noin viisi tuntia. Istuimme kannella koko matkan ihailemassa maisemia ja loppumatkasta Maria tarkkaili epäileväisenä koventunutta merenkäyntiä. Perille taas kuitenkin päästiin ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Ubud -nimiseen kaupunkiin Balin keskiosaan. Ubudissa olemme olleet nyt pari päivää ja alussa varsinkin oli hieman ristiriitainen olo. Joka kulmalla kaupitellaan taksia ja hierontaa, joista kieltäytyminen käy melkein työstä.. Kulkukoiriakin on kaduilla aika paljon, mutta se taitaa olla yleinen ongelma Balilla. Koirien lisäksi kaduilla näkyy kukkoja, kanoja, tipuja ja tänään näimme myös apinoita. Apinat olivat lähteneet ”retkelle” läheisestä apinametsästä ja yrittivät varastaa ruokakojuista ruokaa. 

Huomenna vaihdamme majapaikka, joka on hieman kauempana pahimmista turistikaduista. Suunnitelmissa on lähipäivinä joogata sekä tutustua ympäristöön tarkemmin.   

-M&J

Maisemaa Gili Trawanganilta

Suunta kohti Balia! 

 Apinat retkellä osa 1

Apinat retkellä osa 2

Gili Air!

Olimme tällä erää vain yhden yön Balin saarella, mutta palaamme sinne kyllä vielä myöhemmin. Ensin löhöilisimme jonkin aikaa Gilin saarilla eli sinne suuntaisimme seuraavaksi. Gilin saaret sijaitsevat Lombokin länsirannikon läheisyydessä ja Lombok taas on saari Balin vieressä itäpuolella. Gilin saarille pääsee hitaalla/halvalla lautalla Padangbaista Lembariin ja sieltä maateitse Bangsaliin ja siitä taas lautalla Gilin saarille. Me kuitenkin päädyimme uhraamaan hieman matkabudjetistamme kalliimpaan ja nopeampaan speed boatiin, koska edellinen matkustuspäivä oli ollut niin rankka ja halusimme päästä nopeasti rannalle makoilemaan. Puolentoista tunnin speed boat -kyyti oli aika pomppuista menoa. Maria pelkäsi koko matkan ja matkapahoinvointikin meinasi alkaa vaivaamaan. Ei kuitenkaan pahasti, siitä ehkä kiittäminen SeaBand -akupisterannekkeita. Apteekista saa noin 20 euron hintaan tällaiset luontaiset pahoinvoinnin estäjät. Näiden toimivuuden varmentaminen vaatinee varmasti vielä lisätestausta.

Perille kuitenkin päästiin Marian epäilyksistä huolimatta. Gili Airin saarella vastassa odotti rento ilmapiiri ja ystävällisiä saaren asukkaita. Saarella ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja vaan kulkuvälineinä ovat polkupyörät tai hevoskärryt eli cidomot. Neuvottelimme hevoskärrykuskin kanssa hinnan satamasta hotellille ja hyppäsimme pikkukärryn kyytiin rinkkoinemme. Matka ei ollut pitkä ja sen olisi voinut kävelläkin, mutta tulipahan kokeiltua paikallista ”taksia”. 

Vietimme Airin saarella kuusi päivää. Päiväohjelmamme koostui yleensä rennosta olemisesta altaalla tai rannalla. Yhtenä päivänä kiersimme saaren ympäri kävellen, reissuun meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kierroksella huomasimme ainakin, että olimme valinneet hyvän paikan majoitukselle, eli parhaimman rannan tuntumasta. Muualla päin saarta rannat eivät olleet niin valkohiekkaisia eikä vedet niin puhtaan turkooseja. Parina päivänä kävimme snorklailemassa, joka oli ensimmäinen kerta molemmille. Pientä räpiköintiä ja pärskintää oli aluksi havaittavissa, mutta kyllä se lähti siitä sujumaan. Näimme paljon erivärisiä pikkukaloja, mutta kilpikonnat valitettavasti missasimme. Niitä on kuulemma enemmän Gili Menon saarella. Yhtenä päivänä törmäsimme taas sattumalta saksalaiseen pariskuntaan, jonka olimme aiemmin tavanneet Balilla. Kävimme heidän kanssaan illallisella rantaravintolassa ja vaihdoimme kuulumisia. :) 

Gili-saarten suosiolla on silti huonotkin puolensa. Saarella ei ole omia vesivaroja paitsi tietenkin merivesi, jota käytetäänkin monissa majapaikoissa suihkuvetenä. Kaikki puhdas vesi tuodaan Lombokin saarelta veneillä. Tämä kuormittaa luontoa, samoin kuin jätteet, muoviset vesipullot yms. Myös saarten koralliriutat ovat kovalla koetuksella. Onneksi Gili Eco Trust on hoitamassa saarten ympäristöasioita, jotta katastrofeilta vältyttäisiin. Joten turistinkin on hyvä pitää mielessä ekologisuus saaren antimista nauttiessa. 

-M&J 

 Kauppa :)

Paikallinen liikenneruuhka

Kurkistus bungalowiimme

Hotellin puutarhassa oli mukava rentoutua

 Hotellimme uima-allas

Saarella rakennettiin paljon uutta 

Auf Wiedersehen Melanie&Joshua! :) 

 

Suunta kohti Balia

Torstaina aamulla oli aika laittaa kamat kasaan ja suunnata Singaporen lentokentälle. Lensimme kohti kauan odotettua Balia. Lentokoneessa Juhan vieruskaveri kyseli, mistä olemme ja mihin olemme menossa. Kävi ilmi, että olemme menossa samaan suuntaan lentokentältä, joten voisimme kenties mennä yhteisellä kuljetuksella tuon parin tunnin matkan Candidasaan, itärannikolle. Balin lentokentällä kun aloimme tarkemmin juttelemaan, niin kävi ilmi, että olemme menossa tämän saksalaispariskunnan kanssa samaan majapaikkaan! Aika sattuma, koska Balilla on kuitenkin melkoinen määrä hotelleja. Ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa, seiskoskelimme viisumijonossa pari tuntia, oletetun puolen tunnin sijaan.

Lentokentän ulkopuolella odotti innokkaiden taksikuskien armeija, joiden kanssa kävimme kovat neuvottelut, kun selvisi ettei busseja enää sinä päivänä kulje. Suomalais-saksalaisella neuvottelutehokkuudella pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen hinnasta, joka oli noin 40 % ensimmäisestä hintapyynnöstä. Saimme vielä kaupan päälle tosi mukavan taksikuskin, joka innokkaasti kertoi meille neljälle kaikenlaista Balista sekä ympäristöstä. Pääsimme vihdoin majapaikkaamme, Ari Homestay:hin, jonka olimme buukanneet minuuttia ennen Balin koneeseen nousua. Paikan omistajat, vanhempi australialaisherra sekä paikallinen rouva, olivat mukavia ja avuliaita. Aussiherra osoittautui oikein hauskaksi seuramieheksi yrittäen tutustuttaa kaikki vieraansa toisilleen alakerran kuppilassa. Ennen nukkumaan menoa istuimme vielä hetken huoneemme kuistilla ja kuuntelimme, kun meren aallot löivät rantaan muutaman kymmenen metrin päässä. Edes läheiseltä tieltä tuleva autojen melu ei vaimentanut meren ääntä. Olimme siis vihdonkin Balilla!

-M&J 

Nämä kuvat ovat Gili Air -saarelta, josta juttua seuraavassa kirjoituksessa.