Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Bangkokissa jälleen

Toisen kerran Bangkokissa... Tällä kertaa vierailumme tarkoitus oli tehdä pikapysähdys ja jatkaa hieman etelämmäs Thaimaahan. Saavuimme lentokentälle puolen päivän aikoihin ja olimme taktisesti jättäneet hotellin varaamatta, tarkoituksena jatkaa joko suoraan junalla eteenpäin tai sitten seuraavana päivänä. Perille päästyämme Bangkok alkoi kuitenkin jälleen vetämään meitä puoleensa. Muistissamme oli toki viime kerran lohduttomat suunnistusyritykset, joilla päädyimme kävelemään tuntikausia ympäriinsä löytämättä mitään. Nyt olimme kuitenkin valmistautuneet paremmin; tiesimme, että Bangkokin ei saa antaa lannistaa ensimmäisellä kerralla. Lisäksi ystävämme Jenni oli yhä Bangkokissa ja saimme kuulla, että myös Steven oli juuri saapunut vierailulle, joten näkisimme samalla myös hänet.

Suuntasimme lentokentältä Siam -ostoskeskukseen, jossa yritimme löytää langatonta nettiä majoituksen etsimistä varten. Löysimme yhden Coffee Bean -kahvilasta, johon leiridyimme hetkeksi rinkkojemme kanssa. Tarkoituksenamme oli ottaa majoitus Hua Lamphong -rautatieaseman lähistöltä, mutta sieltä emme löytäneet sopivia. Päädyimme lopulta kahdeksi yöksi samaan VX The Fifty -nimiseen hosteliin, jossa yövyimme viime kerrallakin. Hostelli sijaitsee On Nut -skytrainasemalta kävelymatkan päässä ja on hinnaltaan ja laadultaan mainio valinta. Sieltä löytyy siisti keittiö sekä pyykinpesukone, jonka Maria kävi heti ensi töikseen hurauttamassa päälle (tämäkin arkinen asia tuntuu luksukselta reissatessa). Lisäksi tiesimme lähistöllä olevan iltamarkkinapaikan, josta saa erinomaista ruokaa edullisesti. 

Ensimmäisenä iltana kävimmekin heti syömässä nuudelit tuolla On Nut -night marketilla, hyvää ja halpaahan se oli edelleen. :) Toisena päivänä kävimme ostamassa etukäteen liput seuraavan päivän junamatkalle. Kävimme myös Asok -skytrainaseman vieressä olevassa ostoskeskuksessa täydentämässä reissuvarusteitamme. Terminal 21 oli melko pramea ostoskeskus ja täynnä monenmoista pientä ja isompaakin putiikkia. Samana iltana näimme Jennin ja Stevenin, oli kivaa vaihdella kuulumisia molempien kanssa! Ilta vierähtikin pikkutunneille asti ja näimme samalla myös Nana-Plazan "eläväistä" meininkiä. Loppuillasta tutustuimme vielä paikallisiin herkkuihin mm. heinäsirkkojen, torakoiden ja sammakoiden merkeissä. Mainittakoon, että esim. heinäsirkat maistuivat melko rapeilta, joten ei ihme, että ne ovat suosittu paikallinen herkku. ;) 

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

-J&M 

Ladies and boys!

Torakoita ja sammakoita valikoidaan. M ei kyennyt tähän... 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Gastronomia-pläjäys

Omistamme tämän kokonaisen blogikirjoituksen aasialaiselle ruualle, se on meidän mielestä niin hyvää! Keräsimme ruoka-aiheisia kuvia matkan varrelta ja kokosimme niistä alla olevan gallerian. Monet kuvat on räpsäisty kännykän kameralla, ruokailutilanteessa se on yleensä kätevin vaihtoehto nälän jo kurniessa vatsanpohjassa ja kameran ollessa repun pohjalla tai sitten hotellihuoneessa. 

Tällaisella pitkällä matkalla tulee syötyä päivittäin useampiakin kertoja ulkona. Ruuanlaittomahdollisuudet ovat vähäiset ja keittiö löytyy harvoista majoituspaikoista. Hostelleista löytyvät yhteiskeittiöt ovat toisinaan epähoukuttelevia hygieniatasonsa takia. Yhteiskeittiöiden käyttö on meillä jäänyt tähän mennessä aamupalatasolle. Ruokapaikan etsintä onkin sitten sitä meidän arkea, välillä se on mukavaa ja välillä aivan ylivoimaisen hankalaa. Esimerkiksi silloin kun on matkustanut koko päivän ja pääsee illalla (nälissään) uuteen paikkaan, ei huvittaisi kävellä kovin pitkälti sopivaa ruokapaikkaa etsien. Meidän kohdalla asiaa toisinaan hankaloittaa kasvis/kala -ruokavaliomme. Aasiassa syödään paljon lihaa ja joskus joudumme skippaamaan ruokapaikan sen lihapitoisen menun takia. Mutta onhan sitä tullut syötyä Singaporessa nuudelikeittoa jossa on kellunut lihan paloja ja sian saparo, ollaan vain siinä tapauksessa jätetty lihat syömättä. :) 

Pääasiassa ruokakokemuksemme Aasiassa ovat olleet positiivisia ja olemme saaneet maistella mahtavia uusia makuja. Kestosuosikkejamme ovat olleet esimerkiksi Tom Yam -keitto, kasviscurry ja paistettu riisi/nuudeli kasvisten tai katkarapujen kera. Marialla on välillä meinannut tulla riisi/nuudeli -yliannostus ja silloin asian korjaamiseen voidaan vaatia vaikka fish and chips tai tonnikalasalaatti. Parin päivän jälkeen yleensä riisi ja nuudeli alkaa taas maistumaan. Ja pahemmilta vatsapöpöiltä ollaan vältytty (nyt pitää koputtaa puuta) vaikka käsidesipullokin alun vouhotuksen jälkeen on jäänyt jonnekin rinkan pohjalle. 

Paistetut nuudelit Ubudissa hienosti aseteltuna

Tofu oli erityisen hyvää Vietnamissa

Nuudelikeittoa Hong Kongissa

Singaporessa kävimme liukuhihna-sushilla

Hot pot / steam boat

Keittokattila on omassa pöydässä ja sinne laitetaan itse ruokaa kypsymään. 
Meillä vege/sieni -versio.

Tässä kaksi erilaista hot pot- keittoa; tulinen tom yam sekä miedompi kasvisliemi

Kookosmehu on hyvvää!

Entisissä Ranskan siirtomaissa tuoretta patonkia on aina saatavilla

Katukeittiöt Kuala Lumpurissa

Kiinalainen dim sum

Paistetut nuudelit merenelävien kera, päällä runsaasti korianteria (Marian favourite yrtti)

Aamupalaa Thaimaassa

Tuoreita tropiikin hedelmiä; ananas, vesimeloni, papaija ja dragon fruit

Banana pancake, joskus herkutellaan aamiaisella

Mukavat puitteet aamiaiselle + maailman paras cafe latte 
pienessä Thaimaalaisessa rantakahvilassa

Banana split :D 

Tulikin kivasti nälkä tässä ruokakuvia lisäillessä. Eikun syömään! :) 

-M&J

torstai 26. joulukuuta 2013

Saigon

Hoi Anissa pohdiskelimme jatkosuunnitelmia; mihin seuraavaksi menisimme ja missä viettäisimme viimeiset Aasian viikot. Reilu neljän kuukauden aika Aasiassa alkoi kääntymään hiljalleen loppusuoraa kohden. Onneksi vielä olisi kuitenkin kuukausi aikaa ennen tammikuista Australian lentoa. Olimme aiemmin suunnitelleet menevämme Vietnamin jälkeen maateitse Laosiin. Toisaalta merenrantakohteetkin houkuttelivat tässä vaiheessa vietettyämme pääosan edellisistä viikoista isoissa kaupungeissa. Siispä rantaloman houkuttelemina, päätimme jättää Laosin väliin ja viettää seuraavat viikot Thaimaassa. Tuntui siltä, että halusimme ladata akkuja ennen Australiaa ja Uutta-Seelantia koska siellä aikataulumme vaatii nopeampaa matkustustahtia kuin tähän mennessä. 

Ennen Thaimaata, buukkasimme lennon eteläisessä Vietnamissa sijaitsevaan Ho Chi Minh Cityyn, jota kutsutaan myös HCMC:ksi tai vanhalla nimellään Saigoniksi. Yöjuna oli taas harkinnassa mutta samalla hinnalla saimme lentoliput ja aikaa säästääksemme päädyimme epäekologiseen vaihtoehtoon.

Flunssainen olo jatkui Saigonissa, joten osa neljän päivän oleskelustamme kaupungissa meni lepäillessä. Hostellimme sijaitsi District 1 / De Tham -alueella, jolla näkyi paljon länsimaalaisia ja varsinkin reppureissaajia. Emme ole tällaisissa "travelleri-ghetoissa" aikaamme kovin paljon viettäneet, mutta nyt kun olo ei ollut ihan paras mahdollinen, ravintoloiden ja palveluiden läheisyys oli positiivista. Hyötyliikuntaakin tuli harrastettua kun kiipesimme muutaman kerran päivässä hostellihuoneeseemme, joka sijaitsi 8. kerroksessa ja hissiä ei ollut. :)

Hostellimme läheiseltä Bui Vien -kadulta löytyi kymmenittäin ravintoloita, joiden joukosta löytyi muutama tosi hyvä. Saimme muun muassa parhaan kasvis-nuudelikeiton saksalais-vietnamilaisessa Tubi-ravintolassa. Hintaa oli euron verran per annos. Vietnam on muuten halvin maa, jossa olemme tähän mennessä olleet. Asumiseen sekä ruokaan meni päivässä noin 25 euroa, siis kahdelta henkilöltä yhteensä. Olutkaan ei ollut hinnalla pilattu, halvimmillaan olutmukillinen (fresh beer) 0,10 € tai puolen litran pullo 0,35 €.

Flunssan hieman hellitettyä, lähdimme käymään sotamuseossa. War Remnants Museum on kaupungin ykkösnähtävyys. Vaikuttava näky odotti heti museon pihalla, sotakalustoa löytyi tankeista helikoptereihin. Museon sisällä Vietnamin sodasta (paikallisittain kutsuttuna Amerikan sota) oli kerrottu perinteisesti kirjoituksin ja kuvin. Suomestakin löytyi maininta, ks. kuvaosasto.

Saigon oli yllättävänkin länsimaalaisen oloinen kaupunki, lukuunottamatta aggressiivista liikennettä, joka oli vielä hullumpaa kuin Hanoissa. Mopot ja autot ajoivat keskusta-alueella kovilla nopeuksilla ja paikallisetkin olivat varuillaan ylittäessään tietä. Muutaman kerran lyöttäydyimmekin paikallisten peesiin tienylityksessä, ryhmässä oli hieman "turvallisempi" olo. :) Tienylitys sujui siis pikkuhiljaa edeten, mopojen ja autojen viuhahdellessa edestä ja takaa. Liikenne ei toisaalta ollut rasitteena kaupungin pienillä kujilla, joiden varsilla paikalliset asustavat. Kujien varsilla näkikin paikallisten rentoa elämää vaikka oltiin ihan ydinkeskustassa.

Matka jatkui Saigonista Bangkokiin, edullisesti VietJetAirin siivin. :)

-M&J










Ei menty tähän pubiin, nimestä päätellen tosi väsynyt meininki ;)





perjantai 20. joulukuuta 2013

Yöjunailua ja kokkausta

Visiittimme Vietnamiin oli rajattu viisumin määrittämään 15 päivään. Se on lyhyt aika niinkin isoon maahan, joten läheskään koko Vietnamia emme ehtineet näkemään. Hanoin jälkeen mietimme eri vaihtoehtoja; vuoristoinen Sapan kaupunki, Hoi Anin kaupunki Keski-Vietnamissa tai Ho Chi Minh etelässä. Päädyimme Hoi Anin kovasti kehuttuun pieneen ”räätälikaupunkiin”. Hoi Anin lähellä olevasta Da Nangin kaupungista pääsisi sitten junalla tai lentämällä eteenpäin tai bussilla Laosiin, joka oli yksi vaihtoehtomme Vietnamin jälkeen. Hoi Aniin päästäksemme valitsimme matkustustavaksi yöjunan. Lippujen ostoa helpotti erittäin kattava sivusto www.seat61.com, jolta löytyy yksityiskohtaista tietoa muun muassa lippujen ostosta ja hinnoista. Kävimme päivää ennen lähtöä ostamassa rautatieasemalta liput noin 17 tuntia kestävälle matkalle. Ostimme ilmastoidut ”soft sleeper”-paikat neljän hengen hytistä hintaan 32 €/henkilö.

Juna-asemalla hetken ihmeteltyämme mihin junaan meidän tulisi nousta, nuori australialaismies kysyi mihin olemme menossa. Kävi ilmi että olemme matkalla samaan kohteeseen ja yhdessä löysimmekin oikean junan, joka oli kolmannella raiteella ja sinne pääsi ihan raiteiden yli kävelemällä. Täällä ei ilmeisesti laitureita tai alikulkuja tunneta. ;) Etsimme oman paikkanumeromme ja aussilla oli sattumalta sama hytti kuin meillä! Neljänneksi matkustajaksi saimme hauskan noin nelikymppisen englantilaismiehen. Vaihdettiin reissukuulumisia ennen nukkumaanmenoa, joka tapahtui jo melko aikaisin. Juna oli melko kiikkerä ja äänekäs joten yöllä tuli heräiltyä välillä erilaisiin ryminöihin ja kolinoihin ja uni keskeytyi aina silloinkin kun juna pysähtyi eri asemille. Kaikenkaikkiaan matka meni mukavasti ja junasta onkin tulossa meidän suosikkikulkuneuvomme. Yöjunailu on myös budjettimielessä oiva tapa säästää majoituksessa ja samalla liikkua paikasta toiseen. Loppumatkasta näimme vielä Vietnamiin hienoimpiin näköalareitteihin kuuluvan osuuden Huen ja Da Nangin välillä. Da Nangin juna-asemalta otimme taksin Hoi Aniin, johon oli noin puolen tunnin ajomatka. Kustannuksia helpotti se, että aussipoika tuli kanssamme samalla kyydillä. 

Olimme lukeneet Hoi Anin kaupungista paljon positiivista, mutta jostain syystä emme oikein lämmenneet tälle kohteelle. Joen vierellä sijaitseva vanha kaupunki on kaunista aluetta mutta turistien sekä kaupustelijoiden määrä ahdisti. Molemmilla alkanut flunssa saattoi myös vaikuttaa yleisfiilikseen. Muutaman päivän vierailumme parasta antia olikin shoppailu käytettyjen kirjojen kaupassa ja kokkauskurssille osallistuminen. 

Mielessämme oli käynyt monesti kokkauskurssille osallistuminen ja nyt oli sellaiselle sopiva hetki ja löysimme sopivan ravintolankin suoraan hotellimme edestä. Kurssi kesti nelisen tuntia jonka aikana valmistimme yhden alkuruoan ja kolme pääruokaa. Valitsimme ravintolan menulta ruuat: tuoreet kevätrullat, paistettua nuudelia kasviksilla, kasviscurry sekä kalaa banaaninlehdessä grillattuna. Olimme ainoat osallistujat pienen ravintolan järjestämällä kurssilla ja opettajanamme toimi ravintolan omistaja, parikymppinen paikallinen tyttö. Aluksi kävimme paikallisilla markkinoilla ostamassa joitain tarvikkeita, opettajamme kertoessa raaka-aineista. Hän kertoi meille, että Vietnamissa käytetään eläimistä kaikki mahdolliset osat, joten mitään ei mene hukkaan. Markkinoiden kaakeloiduilla pöydillä oli myynnissä siis kaikenlaista, sian vatsalaukkuja, kärsiä, häntiä sekä kananpäitä, jotka paikallisten mukaan sisältävät paljon vitamiineja. Ja tuotteiden tuoreuden voi päätellä ympärillä lentävien kärpästen määrästä, joka oli yllättävän pieni ainakin näillä markkinoilla. 

Markkinoiden jälkeen pääsimme itse kokkauksen pariin. Saimme hyviä vinkkejä vietnamilaisen ruuan valmistukseen ja ainakin kasviscurryresepti tulee varmasti käyttöön jatkossa. Ainoa miinuspuoli oli se, että vietnamilaiseen tapaan myös tässä ravintolassa käytettiin arominvahventeita ns. mausteena. Aasiassa ja varsinkin Vietnamissa MSG:n (monosodium glutamate, E621) käyttö on valitettavan yleistä, mutta pettymys oli suuri kun sitä käytettiin myös kokkauskurssilla. Ravintoloista tätä löytyy myös pöydilta suolan tapaan! Onneksi suurin osa käytetyistä raaka-aineista oli tuoreita mutta olisimme toivoneet enemmän paikallisten yrttien ja mausteiden käyttöä lisäaineellisten tuotteiden sijaan. 

Kokkauksen ohessa juttelimme omistajatytön kanssa ja saimme tietoa paikallisista tavoista ja kulttuurista. Tyttö kertoi avoimesti omasta ja perheensä elämästä. Tyttö oli joutunut menemään töihin koulun ohella jo 9-vuotiaana. Hän oli työskennellyt esimerkiksi muovinkerääjänä. Hän puhui yllättävän hyvin englantia, jota hän oli oppinut koulun lisäksi ulkomaalaisilta työskennellessään ravintoloissa. Nyt hän omisti siskonsa kanssa kaksi ravintolaa Hoi Anin keskustan ulkopuolella. Hän itse ei ole voinut jatkaa opiskeluja peruskoulun jälkeen rahan puutteen vuoksi mutta sisko oli päässyt yliopistoon. Osa hänen rahoistaan menee siskon opiskeluun, näin edes joku sisaruksista saa koulutuksen. Saimme myös kuulla, että sukupuolten väliset erot ovat Vietnamissa suuret. Naiset hoitavat päivätyönsä lisäksi lapset sekä kaikki kotityöt. Miehet sen sijaan istuvat töiden jälkeen katukuppiloissa juomassa olutta ja polttamassa tupakkaa. Naisten ei ole hyväksyttävää juoda alkoholia eikä polttaa tupakkaa, paitsi ehkä isommissa kaupungeissa, Hanoissa ja Ho Chi Minh Cityssä. 

Hoi Anissa päätimme, että jatkamme matkaa eteläiseen Vietnamiin, eli Ho Chi Minh Cityyn. Tästä sitten seuraavassa kirjoituksessa... 

-M&J 


Paikallinen VR :)


 Junasta oli välillä huikeat vaikkakin sumuiset näkymät

Hoi Anissa oli pieniä putiikkeja vieri vieressä

  
Randy's Book Xchange ja hauskat portaat


 
Kokkaajat valmiina

Ope

Tuoreet kevätrullat, nam!

Fisun valmistusta

Curry oli maukasta

perjantai 13. joulukuuta 2013

Hanoi rocks!

Vietimme Hanoissa, Vietnamin pääkaupungissa, kuusi päivää. Alun perin olimme varanneet neljä yötä Old Quarterissa sijaitsevasta hostellista mutta jatkoimme oleskelua parilla päivällä, koska viihdyimme kaupungissa erityisen hyvin. Hanoin Old Quarterin yleisfiilis on yhtä aikaa kaoottisen ja leppoisan yhdistelmä; pienet kujat täynnä mopoja sekä paikallisväestöä viettämässä aikaa kuppiloissa ja askareissaan. Käytimme suuren osan päivistä vanhan kaupungin kortteleita kierrellen. Kapeilla kaduilla oli myymälöitä joka lähtöön ja aina yksi katu oli erikoistunut tiettyihin tuotteisiin; löytyi esimerkiksi ompelutarvikekatu, kenkäkatu, joulukoristekatu ym. Oli siis viihdyttävää vain kävellä ympäriinsä, mopoja väistellen... Vanhan kaupungin kupeesta löytyy Hoan Kiem -järvi, jonka ympärillä paikalliset viettävät aikaa ja käyvät "power walkilla". Järvi on kaunis ja melko pieni, sen ympäri kävelee noin puolessa tunnissa. 

Vierailimme myös yhdessä museossa. Alun perin tarkoitus oli käväistä katsomassa balsamoitua Ho Chi Minhiä mutta mausoleumi oli kiinni juuri silloin, joten päätimme kuitenkin vierailla viereisessä Ho Chi Minh -museossa, jossa oli jännästi yhdistelty taideteoksia ja historiaa, propagandaa unohtamatta. 

Kaupungista löytyy lukuisia viihtyisiä kahviloita. Suuri osa on katujen varsilla muovituoleineen kuten kaupungin sadat ruokakojutkin. Se onkin hauska näky kun Juha, lähes 190 cm, istahtaa sellaiseen minikokoiseen muovituoliin. :) Mukavia kahviloita löytyy vanhojen rakennusten sisäpihoilta tai toisista kerroksista. Kahvila nimeltään Nola Cafe bongattiin Tripadvisorin suositusten perusteella. Ilman etukäteisselvitystä emme luultavasti olisi tähän paikkaan eksyneet. Sisäänkäynti oli vanhan kaupungin pikkukujalta kapeaa käytävää pitkin sisäpihalle, josta löytyi monikerroksinen viihtyisä terassikahvila. Toisen mukavan kahvilan löysimme sattumalta kun katselimme vanhan rakennuksen toiseen kerroksen parvekkeella istuvia ihmisiä ja totesimme siellä olevan kahvilan. Sisäänkäynti oli kapean kujan varrella pieni oviaukko, ilman suurempia mainoskylttejä. Katujen ja kujien seasta löytyi myös vilkkaampi baarikatu, johon iltaisin kokoontui turistien lisäksi myös paljon paikallista väestöä viettämään aikaa pikkutunneille saakka.

Jäimme kuuntelemaan live-bändiä näille mukaville tuoleille :)

  


West Lake, suurempi järvi Hanoin keskustassa

  
Pienempi Hoan Kiem -järvi

Ho Chi Minh -mausoleumi

Nuoriso skeittaamassa Leninin patsaalla

Sähköä jokaiselle :) 

Cyclo -kuski

Hääseurue ja sen mustat mersut tukkivat liikenteen

Tällaisia olut-/ruokakuppiloita löytyy lähes joka nurkalta

Hiustenleikkaus onnistuu vaikka kadun varressa

Nola Cafen värikäs sisäänkäynti

Toisen kerroksen viihtyisään kahvilaan pääsi kapealta kujalta

-M&J